Paikallinen kalastaja on nähnyt ja kokenut pohjoisen järvien mullistuksen.
Ilmastonmuutos ja rehevöityminen uhkaavat tehdä uhanalaiseksi saamelaisten kulttuuriperinnön, johon pohjoisimman Suomen vesistöt kuuluvat merkittävänä osana.
Dosentti Tero Mustonen ja Luonnonvarakeskuksen tutkija Nico Alioravainen ovat olleet laatimassa valtioneuvoston asettamalle saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle Inarijärveä, Paatsjokea ja Näätämöjokea käsittelevää artikkelikokoelmaa. Sen mukaan ihminen on aiheuttanut 1900-luvulla muutoksia saamelaisalueiden vesistöjen luonnontilaan. Monitahoisen ilmiön torjunta edellyttää yhteistyötä.
Näätämöjoen lämpötila on ollut vuodesta 2011 vuoteen 2023 usein kesällä yli 18 celsiusastetta. Vaikka Inarijärven tilaa on vaikeaa seurata järven suuren koon vuoksi, hapekasta vettä tarvitsevien lajien, kuten nieriän, mateen, siian ja taimenen kantojen heikkeneminen kertovat sen pahenevasta tilasta.
– Haitallisimpia vaikutuksia on perinteisten saalislajien, siian ja raudun, muuttuminen ahveneen. Kevätkutuisena kalana ahven, kuten haukikin, hyötyy aikaistuneista keväistä. Vaikka ahven on hyvä ruokakala, sen kalastaminen on täysin erilaista verrattuna perinteisiin siianpyyntimenetelmiin. Tämän seurauksena siika on vaarassa uhanalaistua, kertoo Alioravainen.
Ammattikalastajan elanto vaarassa
Inarinsaamelainen pitkän linjan ammattikalastaja Jouni Aikio, 77, on nähnyt muutokset kuuden vuosikymmenen aikana kestäneellä kalastajan urallaan.
– Kyse ei ole vain rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Koneellinen kalastus ja ylikalastus ovat tuhonneet kalastajalle tuottavat siika-, taimen- ja rautukannat, ja ne tulevat toimeen enää istutettuina. Istutettuinakin ne pyydetään keskenkasvuisina eli ne eivät ehdi lisääntyä, toteaa Aikio.
Inarijärvessä ja sitä ympäröivissä metsäjärvissä kalastavan Aikionkin havainnon mukaan ahven ja hauki ovat vallanneet kaikki vesistöt. Niiden myynnillä ei ammattikalastaja pysty elättämään itseään.
– Pyydän kalaa enää kotitarpeiksi itselleni ja tyttärilleni, Aikio jatkaa.
Palsasoiden sulaminen lisää rehevöitymistä
1900-luvun alussa Näätämöjoki, Inarijärvi ja Paatsjoki olivat kaikki luonnontilaisia. Metsien talouskäyttö, Inarijärven valuma-alueen rakennushankkeet, laajamittaiset hakkuut ja muut ihmisen toimet ovat kuitenkin muuttaneet vesistöjä. Vesivoimarakentamisellakin on ollut omat vaikutuksensa.
– Vesien lämpeneminen lisää biologista tuotantoa ja kuolleet levämassat tukkivat kutualueita. Talvisateet aiheuttavat valumia, joilla on oma vaikutuksensa, toteaa Tero Mustonen.
Näätämöjoen lämpenemiseen liittyy palsasoiden sulamistrendi, josta kansainvälinen ilmastokomitea IPCC on varoittanut.
– Palsasuot Enontekiön, Inarin ja Utsjoen alueella sulavat ja vapauttavat kiintoaineskuormaa alapuoliseen vesistöön, se tummenee ja hitaasti liikkuvan veden alueella saattaa lisätä rehevöitymistä, Mustonen jatkaa.
Veden laatu on hyvä sellaisilla alueilla, joita ihminen ei ole kuormittanut hakkuilla, jänkien ojituksella tai kullanhuuhdonnalla.
Kaupallinen kalastus alueella voisi artikkelikokoelman mukaan menestyä, mutta se edellyttäisi tehokasta rehevöitymisen, ilmastonmuutoksen ja muiden saamelaisalueiden vesistöihin kohdistuvien uhkien torjumista.
Suomen saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kunnat sekä osa Sodankylää.
Ratkaisuna ilmastoneuvosto ja ennallistaminen?
Saamelaisalueella on yritetty ratkaista rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia perustamalla Saamelainen ilmastoneuvosto. Se tuottaa tutkimukseen ja saamelaistietoon pohjaavia arvioita ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Lisäksi saamelaisalueiden vesistöjen tilanteesta huolestuneet ovat valmistelemassa Saamenmaan ainutlaatuiset vesistöt -hanketta Unescon maailmanperintökohdehakuun. Hanke ehtinee hakuun 2030-luvulla.
Kolttasaamelaisalueella vuonna 2015 käynnistyneessä hankkeessa puolestaan Näätämöjoen valuma-alueella Vainosjoella, Kirakkakoskella sekä Jäniskoskella taimenen, harjuksen ja muiden arvokalojen kutualueita ja veden kiertoa on saatu korjattua uittojen, purojen ja pienempien jokien perkaamisen jäljiltä.
– Nyt taimen ja harjus kutevat taas joessa 50 vuoden tauon jälkeen ja vettä riittää eli ääreisilmiöistä selviäminen on helpompaa, kertoo Näätämöjoen ennallistamishankkeessa mukana ollut Mustonen.
Valuma-alueiden ennallistaminen olisi ratkaisu rehevöitymisen aiheuttamiin ongelmiin.
– Maan- ja vedenkäytön osalta tarvitaan yhteishallintaa ja -sopimista. Ei voida ennallistaa, jos alueella on kaivostoimintaa tai liikaa turismia, jatkaa Mustonen.
Sevettijärvellä 1980-luvulta alkanutta eroosiota torjutaan järven rantapenkkoja kiveämällä. Sen avulla sairauksista ja loisista kärsinyt siikakanta on elpymässä.
– Muita keinoja olisivat alueen suojelu vene- ja moottorikelkkaliikenteeltä ja rantarakentamiselta sekä jätevesien käsittelyn tehostaminen. Kaikki nämä lisäävät osaltaan ravinnekuormitusta, rantojen eroosiota ja mikromuoveja, kertoo Alioravainen.