Pohjois-Koreaa elo-syyskuun vaihteessa koetelleiden tulvien aiheuttamat tuhot ovat valtaisat: satoja ihmisiä on kuollut tai kateissa, noin 100 000 ihmistä on evakuoitu ja kymmenet tuhannet ovat jääneet asunnottomaksi.
Mediassa kriisi on jäänyt kuitenkin ydinkokeen ja valtiota vastaan kaavailtujen uusien pakotteiden varjoon. Se hankaloittaa avustustyöntekijöiden työtä, arvioi SPR:n kansainvälisen avun suunnittelija.
Tulvat alkoivat, kun elokuun lopussa maata piiskanneet rankkasateet saivat Pohjois-Korean ja Kiinan rajalla juoksevan Tumenjoen tulvimaan rajusti. Samaan aikaan maan yli kulki Lionrock-taifuuni, joka pahensi tulvia entisestään. Niiden on arvioitu vaikuttaneen kaiken kaikkiaan jopa yli 600 000 ihmisen elämään.
Toni Jokinen saapui Pohjois-Koreaan vain joitain päiviä tulvien alkamisen jälkeen. Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun suunnittelijana työskentelevä Jokinen matkusti maahan Ruotsin Punaisen Ristin edustajien kanssa valmistelemaan ruokturvahakemusta.
Rajoitukset hankaloittavat avustustyötä
Pohjois-Korea on suljettu yhteiskunta, jossa ulkomaalaisten liikkumista rajoitetaan ja valvotaan ahkerasti. Se rajoittaa Jokisen mukaan jonkin verran myös tulvan aikana maassa toimivien avustustyöntekijöiden mahdollisuuksia liikkua kriisialueilla.
– Maaseudulle ja pääkaupunki Pjongjangin ulkopuolelle liikkuminen on aina luvanvaraista. Se ei ole kovinkaan helppoa, mikä vaikutti myös tulvaoperaatioihin. Aina kun täytyisi päästä liikkumaan nopeasti, kentälle pääsy ottaa jonkin verran aikaa.
Myös paikallisten haastatteleminen ja heidän huoliensa välittäminen Pohjois-Korean ulkopuolelle on haasteellista.

