Pohjois-Koreaa elo-syyskuun vaihteessa koetelleiden tulvien aiheuttamat tuhot ovat valtaisat: satoja ihmisiä on kuollut tai kateissa, noin 100 000 ihmistä on evakuoitu ja kymmenet tuhannet ovat jääneet asunnottomaksi.
Mediassa kriisi on jäänyt kuitenkin ydinkokeen ja valtiota vastaan kaavailtujen uusien pakotteiden varjoon. Se hankaloittaa avustustyöntekijöiden työtä, arvioi SPR:n kansainvälisen avun suunnittelija.
Tulvat alkoivat, kun elokuun lopussa maata piiskanneet rankkasateet saivat Pohjois-Korean ja Kiinan rajalla juoksevan Tumenjoen tulvimaan rajusti. Samaan aikaan maan yli kulki Lionrock-taifuuni, joka pahensi tulvia entisestään. Niiden on arvioitu vaikuttaneen kaiken kaikkiaan jopa yli 600 000 ihmisen elämään.
Toni Jokinen saapui Pohjois-Koreaan vain joitain päiviä tulvien alkamisen jälkeen. Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun suunnittelijana työskentelevä Jokinen matkusti maahan Ruotsin Punaisen Ristin edustajien kanssa valmistelemaan ruokturvahakemusta.
Rajoitukset hankaloittavat avustustyötä
Pohjois-Korea on suljettu yhteiskunta, jossa ulkomaalaisten liikkumista rajoitetaan ja valvotaan ahkerasti. Se rajoittaa Jokisen mukaan jonkin verran myös tulvan aikana maassa toimivien avustustyöntekijöiden mahdollisuuksia liikkua kriisialueilla.
– Maaseudulle ja pääkaupunki Pjongjangin ulkopuolelle liikkuminen on aina luvanvaraista. Se ei ole kovinkaan helppoa, mikä vaikutti myös tulvaoperaatioihin. Aina kun täytyisi päästä liikkumaan nopeasti, kentälle pääsy ottaa jonkin verran aikaa.
Myös paikallisten haastatteleminen ja heidän huoliensa välittäminen Pohjois-Korean ulkopuolelle on haasteellista.
– Ihmisten haastattelu etenkin maaseudulla on aina esiliinan varassa. Se johtuu monista syistä. Ihmiset eivät aina itse välttämättä tahdo puhua. Myös se vaikuttaa, mitä [ulkopuolisille] tahdotaan näyttää.
Satoja kuollut tai kateissa
Byrokratiasta ja rajoituksista huolimatta avustustyöntekijät pääsivät kuitenkin liikkumaan kriisialueilla Jokisen mukaan kohtuullisesti.
– Vaikka avunsaajien haastattelu saattaakin jäädä vähemmälle, kriisialueet kuitenkin nähdään ja saadaan samalla tietoa siitä, mitä ihmiset ovat menettäneet.
– Kaiken kaikkiaan työ on kuitenkin hitaampaa ja rajoitetumpaa kuin maassa, missä pääsisimme vapaasti liikkumaan ja arvioimaan avun tarvetta.
YK:n humanitaaristen asioiden koordinaatiotoimisto OCHA:n mukaan elokuun lopussa alkaneiden tulvien myötä ainakin 600 ihmistä on kuollut tai kateissa ja noin 100 000 on evakuoitu. Tulvat tuhosivat myös noin 35 000 taloa.
Katastrofi vaikeutti pohjoiskorealaisten jo ennestään vaikeaa tilannetta. Punaisen Ristin mukaan talojen jälleenrakennus saattaa kestää parhaimmillaankin kuukausia. Lokakuun loppuun mennessä yölämpötilat laskevat alle nollan. Talvella elohopea saattaa painua jopa 30 pakkasasteeseen.
Maassa on puutetta puhtaasta vedestä ja ruoasta. Tulvat tuhosivat yli 16 000 hehtaaria viljaa juuri ennen sadonkorjuuaikaa.
Kriisi huomattiin myöhään
Jokinen palasi Suomeen 9. syyskuuta. Saman päivänä Pohjois-Korea toteutti järjestyksessään viidennen ydinkokeen, jonka kerrotaan aiheuttaneen koealueen liepeillä jopa maanjäristyksen.
Päivää myöhemmin YK:n turvallisuusneuvosto alkoi valmistella päätöslauselmaa, jonka nojalla Pohjois-Koreaa vastaan asetettuja pakotteita voitaisiin kiristää.
Jokisen mukaan tulvat ovatkin osittain jääneet ydinkoe- ja pakotekeskustelun jalkoihin. Hänen mukaansa ilmiöllä on vaikutuksia koko maan humanitaariseen tilanteeseen, mutta myös avustustyöntekijöiden työhön.
Humanitaarisen avun toimittaminen suljettuun maahan on vaikeaa jo sinällään, eivätkä ympäröivän maailman kielteiset asenteet ainakaan helpota työtä.
– Viimeisen vuoden ajan siellä on ollut poliittisesti todella vaikea tilanne. Tietysti puolin ja toisin on ollut provosointia. Tilanne on eskaloitunut todella jännitteiseksi. Siihen ei ole lyhyen tähtäimen ratkaisua näköpiirissä. Keskiössä on maa, joka tekee vakavia rikkomuksia, mutta on kuitenkin tietynlaisena välikappaleena.
– Se ei kuitenkaan anna anteeksi sitä, että kaikki fokus keskitetään esimerkiksi ohjuskokeisiin ja sellaisen pelotteen asettamiseen sen sijaan, että nostettaisiin akuutteja tarpeita esiin. Tulva oli jälleen kerran osoitus siitä, että kriisi ehti kyteä siellä hetken, ennen kuin sen nousi puheenaiheeksi.