Pohjois-Korea nousee ajoittain otsikoihin mitä erikoisemmista syistä. Viimeksi viime keskiviikkona valtio ilmoitti vanginneensa 21 vuotiaan amerikkalaisturistin ja tuominneensa hänet 15 vuodeksi pakkotyöhön, koska tämä oli varastanut maan pääkaupungissa, Pjongjangissa sijaitsevasta hotellista poliittista propagandamateriaalia.
Vangitun Otto Warmbierin tapaan maassa vierailee jonkin verran turisteja, jotka pääsevät ihmettelemään kommunistivaltion erikoisuuksia – tosin vain tarkkaan suunnitelluilla matkoilla ja valtion työntekijöiden valvonnan alaisuudessa.
Harvalla on laajempaa käsitystä siitä, millaista elämä ulkomaailmalta lähes täysin suljetussa Pohjois-Koreassa todella on.
Kouvolalainen Markku Toimela on käynyt maassa 28 kertaa ja päässyt kiertämään satunnaisilta matkailijoilta suljetulla maaseudulla. Hän on myös vieraillut lastentarhoissa sekä paikallisten yksityisasunnoissa ja kohdannut aivan tavallisia pohjoiskorealaisia.
Erityisestä asemastaan huolimatta Toimelakaan ei kuitenkaan kulje maassa omin päin. Mukana ovat aina valtion osoittama projektikoordinaattori sekä kuljettaja. Silti mieheen luotetaan, sillä hän on tehnyt maassa avustustyötä vuosien ajan.
Toimela työskentelee Suomen helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fidalle, joka on tehnyt avustustyötä Pohjois-Koreassa vuodesta 2001 lähtien. Itse hän matkusti maahan ensimmäistä kertaa vuonna 2007.
Maa kuuluu Fidan ruokaturvaohjelman piiriin, minkä puitteissa maahan on viety muun muassa tonneittain peruselintarvikkeita. Järjestö on myös pyrkinyt jakamaan maassa viljelyyn liittyvää tietotaitoa sekä ollut mukana rakentamassa koulutuskeskusta hammaslääkäriopiskelijoille.
Uudet varastot pelastivat siemenperunat
1990-luvulla Pohjois-Korea kamppaili vakavan ruokapulan ja nälänhädän kanssa. Vielä tänäkin päivänä puute on kova, ja etenkin maaseudun köyhät elävät niukasti.
Kauppasaarto, vaikeat ilmasto-olosuhteet sekä vanhentunut maataloustekniikka asettavat omat haasteensa maan ruoantuotannolle.
Fida on pyrkinyt luomaan maahan pysyviä ratkaisuja, joilla ruokapulaa voitaisiin helpottaa. Järjestön siemenperunaprojektin myötä paikalliset viljelijät ovat saaneet viljelykoulutusta ja maahan on rakennettu 12 uutta perunavarastoa.
Toimela kertoo, että ennen projektia perunan varastointitekniikka oli maassa puutteellista.
– Hyvää siemenperunaa mätäni jopa 60 prosenttia sadosta. Sanoin, että tähän täytyy puuttua, Toimela kertoo.
Suomalaisen osaamisen avulla rakennetuissa varastoissa sadot eivät pilaannu tai mene hukkaan.
– Varastot tuulettuvat luonnonmukaisella ilmankierrolla ja perunat säilyvät hyvin. Suurimpiin mahtuu 300 000 kiloa.
Pohjois-Korean nälänhätä on Toimelan mukaan hellittänyt vajaan kymmenen vuoden aikana jonkin verran. Katovuosia kuitenkin vielä sattuu kohdalle ajoittain.
– Peruna on niin herkkä. Jos on erityisen kuiva kevät tai kovat sateet niin se asettaa aina omat haasteensa.
Hammashuolto pystyyn nollasta
Kahden viime vuoden ajan Toimela on keskittynyt pääasiassa hammashuoltoprojektiin, jonka myötä maahan on rakennettu muun muassa hammaslääkärien koulutuskeskus. Fida on myös pyrkinyt päivittämään paikallisten hammaslääkäreiden vanhaa kalustoa.
Toimelan mukaan projektiin lähdettiin lähes nollatilanteesta. Nyt tilanne näyttää jo paremmalta.
– Koko hammashuoltojärjestelmää yritetään saada toimimaan omavaraisesti. Hyvin pitkällä siinä jo ollaankin.
Hammashuoltojärjestelmä on tärkeä saada toimimaan, sillä monella paikallisella ei ole käsitystä, miten hampaista tulisi pitää huolta. Vaikka ruoasta onkin pulaa, makeisia ja limonadeja tuotetaan Pohjois-Koreassa paikallisesti. Xylitolista ei olla maassa kuultukaan.
– Joka on tikkarin joskus syönyt, on makean perään aina, Toimela veistelee.
"Markkinatalous saapuu maahan kukonaskelin"
Vaikka Pohjois-Korea onkin onnistunut sulkemaan itsensä ulkopuoliselta maailmalta melko tehokkaasti, jonkinlaisia viitteitä markkinatalouden hiipimisestä maahan on Toimelan mukaan havaittavissa.
Huvipuistoja on rakennettu, pitsa- ja hampurilaispaikat ovat yleistyneet ja muoti on ilmestynyt katukuvaan ja näyteikkunoihin.
– Kengänpohjan paksuus määräytyy sen mukaan, mikä on Kiinassa milläkin hetkellä muotia, hän kuvailee.
Yksi villitys on kuitenkin tällä hetkellä ylitse muiden – rullaluisteleva nuoriso on vallannut pääkaupungin kadut.
– Kyllähän itsekin mietin, että otanko rullaluistimet mukaan ja lähden nuorison kanssa luistelemaan, vaikka olenkin jo vähän heitä iäkkäämpi, Toimela naurahtaa.
Toimela uskoo, että kehityksestä huolimatta Pohjois-Korea tulee aina tarvitsemaan ulkopuolista tukea. Jatkossa moni muukin toimija saattaa pyrkiä yhteistyöhön valtion kanssa.
– Markkinatalous saapuu maahan kukonaskelin.
Ihmiset ystävällisiä ja huomaavaisia
Toimela suuntaa Pohjois-Koreaan taas tämän viikon lopulla. Tarkoituksena on lähteä tarkastamaan, onko talvi tehnyt pakkasvaurioita uuteen hammaslääkärien koulutuskeskukseen.
Myös Pjongjangin keskussairaalan korjaustyöt on tarkoitus saattaa päätökseen ja valmistella sairaala käyttöönottoa varten.
– Viemäröintiin ja veteen liittyviä asioita hiotaan vielä. Sen jälkeen autoklaavit ja pesukoneet laitetaan lopullisesti soimaan.
Mies kertoo pohtineensa Pohjois-Korean avustustyön jatkoa. Kehitettävää riittäisi yllin kyllin. Polttoaineesta on pulaa, sähköhuolto kangertelee, peruskoulujen hygieniassa olisi parantamisen varaa ja maaseutuklinikoitakin tulisi perustaa.
Yhdestä asiasta Toimela kuitenkin puhuu ylistävästi. Monenkirjavista ongelmista huolimatta Pohjois-Korea on täynnä ystävällisiä ja huomaavaisia ihmisiä. Yhteistyö paikallisten kanssa lähti sujumaan vaivatta jo Toimelan ensimmäisellä vierailukerralla.
– Se, että he halusivat tehdä yhteistyötä kanssamme yllätti minut. He tahtovat osansa meidän tietotaidostamme. Tarvitsemme toinen toistamme, korealaiset meitä ja me korealaisia. Yhteistyö sujuu todella hyvin.
Toimela arvioi, että luottamussuhde pohjoiskorealaisten kanssa on ansaittu rehellisyydellä.
– Emme ole koskaan luvanneet liikoja, mutta olemme kuitenkin aina antaneet vähän enemmän kuin mistä on puhuttu.