Päivä päivältä lähestyy hetki, jolloin poliitikkojen on mietittävä järjellä eikä tunteella Finnairin kohtaloa. Pitääkö osa sinivalkoisesta lentoyhtiöstä myydä ulkomaille?
Finnairin omistuksesta 55 prosenttia on nyt valtiolla ja enemmistöomistuksesta luopuminen vaatisi eduskunnan hyväksynnän.
Hallituksen uusi omistajaministeri Mika Lintilä suhtautuu viileän realistisesti Finnairin myymiseen eikä ole rakastunut kotimaiseen enemmistöomistukseen.
Momentum on muutenkin paras mahdollinen paristakin syystä: 1) Sipilän hallituksessa valtio-omistuksen liudentuminen voisi mennä läpi ja 2) Finnairin hallituksen uusi puheenjohtaja Jouko Karvinen on kova neuvottelija yritysjärjestelyissä.
Muutama vuosi sitten Finnairin myynti oli esillä, mutta herätti tuolloin liikaa vastustusta. Aika olisikin nyt otollisempi, sillä Finnair on tässä välissä noussut lakkojen ja jatkuvien työehtokiistojen syövereistä vihdoinkin kasvun tielle. Yhtiön osakekurssi on muutaman vuoden takaisesta pohjakosketuksesta lähes kolminkertaistunut. Tuolloin Finnairin markkina-arvo oli vaatimattomasti parin uuden lentokoneen hinta.
Halpalentoyhtiöiden asema vahvistuu edelleen, esimerkiksi Saksassa. Tarjontaa maailmalla on liikaa ja lentoliput halpenevat. Tämä yhtälö muodostui esimerkiksi perinteikkään Alitalian kohtaloksi. Vuonna 1946 perustettu kansallinen lentoyhtiö on toistaiseksi pelastettu kuiville jättitappioistaan mutta ei loputtomasti.
Finnair on mukana One World -allianssissa, mutta yleisen arvion mukaan tälläisten löyhien yhteenliittymien merkitys pienenee. Konehankintoihin ja reittien sekä matkustajavirtojen ohjailuun tarvitaan lujempaa, omistuksellista sidettä.
Mistä sitten osaomistaja Finnairille?