Sipilän hallitus teki valtion omistajapolitiikassa juuri niin suuren remontin kuin se poliittisesti on kerralla mahdollista. Uuden kehitysyhtiön, myyntikonttoriksikin parjatun, portaille jäivät kolkuttelemaan seuraavat asiakkaat: VR ja Finnair.
Julkisuudessa on pyöritelty VR:n pilkkomista kahdeksi yhtiöksi sekä valtion omistuksen vähentämistä Finnairissa alle puoleen. Näihin hallituksella ei nyt riittänyt haluja eikä rahkeita.
Suurempikin mullistus olisi ollut mahdollinen, jos omistajapolitiikkaa olisi ryhdytty uudistamaan heti hallituksen alkumetreillä. Nyt se oli yksinkertaisesti vain hankalampaa, kun perussuomalaisten kannatuksesta on sulanut gallupeissa puolet ja kokoomus on sekaisin puheenjohtajapelistään.
Omistajaohjauksesta vastaava pääministeri ehti tarttumaan valtionyhtiöihin vasta nyt, kun eteen on tullut erilaisia kriisejä pyytämättä ja yllätyksenä: Kreikka, maahanmuutto, soten maakuntahallinto.
Yhtä kaikki, pääministeri Sipilän pelisilmälle voi nostaa hattua siitä, että opposition on vaikea haukkua ihan kokonaan omistajapolitiikan uusia linjauksia. Toki eduskunnassa heti kuultiin valmiiksi kirjoitetut syytökset, retoriikan helmenä Markus Mustajärven (vas.) "Minkä Kekkonen toi, sen Sipilä möi".
Rajuinta arvostelua hiljentää kuusi pointtia:
1 Mitään ei myydä heti, tässä ja nyt.
2 Kehitysyhtiöön on valittu firmoja, joiden jalostaminen on jo muutenkin pitkällä. Altia on saanut eduskunnan myyntivaltuudet ja Ekokem pyrkii pörssiin tai päätyy Fortumin kainaloon.
3 Gasumissa ja Fingridissä turvataan valtion enemmistöomistus. Se on lähinnä symbolinen ele, mutta varsin ikävä piikki nykyiselle oppositiolle, joka aikoinaan hyväksyi hallituksessa Fortumin sähköverkkojen myynnin Carunalle.
4 Valtionyhtiöiden johtajien etuihin puututaan, esimerkiksi irtisanomiskorvaukset puolitetaan.
5 Omistajaohjaukselle tulee kansanedustajien neuvottelukunta. Se on todennäköisesti vain uusi kampaviinerikerho, mutta parlamentarismi toteutuu, kun kansanedustajat saavat kuunnella aitiopaikalta Sipilän ajatuksia.
6 Kehitysyhtiön rahat menevät uuden kasvun luomiseen, eivätkä budjetin tilkitsemiseen. Uudesta kehitysyhtiöstä on irrotettavissa pääomaa arviolta kaksi miljardia euroa, josta puolet voisi tulla Nesteen siivun myymisestä.
Jännä asia on myös se, että valtion sijoitusyhtiö Solidiumin asema säilyy ennallaan. Solidiumia on arvosteltu sisältä ja ulkoa. Sipilä ei ole kuitenkaan uhrannut Solidiumille montakaan ajatusta sen paremmin prosessin aikana kuin torstaisessa infossakaan.
Solidiumin johtoa ei voi tietenkään syyttää siitä, että yhtiö on saanut alue- ja työllisyyspolitiikan perintönä kaksi rahareikää ja yhden kankkulan kaivoksen. Outokumpu, SSAB ja Talvivaara eivät muuttuisi kullaksi tässä maailmantalouden tilassa ja näillä raaka-ainehinnoilla, vaikka niitä ohjastaisi itse Kekkonen.
Toinen hallinnollinen huomio. Omistajaohjauksen vahva asema säilyy, vaikka matkan varrella toisenlaisiakin viestejä kuului. Hyvässä muistissa on yksikön päällikön Eero Heliövaaran ja Solidiumin hallitusta johtaneen Pekka Ala-Pietilän ottelu, joka päättyi Ala-Pietilän lähtöön. Mutta vanhoja ei nyt muisteltu.
Omistajaohjausyksikkö, Heliövaaran pumppu, on kuitenkin tehnyt pienellä porukalla suuria onnistuneita järjestelyjä. Sille osaamiselle on jatkossa entistä enemmän käyttöä. Sipilä tuntuu insinöörinä ymmärtävän, että se mikä toimii, sitä ei kannata rikkoa.