Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistys on saanut hoidettavakseen saukonpoikaset, jotka olivat löydettäessä pahasti nälkiintyneitä ja kuivuneita.
Hätääntyneet poikaset hakeutuivat ihmisten luo Porvoossa elokuussa. Eläimet äkkäsi pitsalähetti, joka oli ensin ihmetellyt erään omakotitalon pihaan ilmaantunutta ”erikoista koiraa”. Pian kuitenkin selvisi, ettei kyseessä ollut koira ollenkaan.
Saukonpoikasten emoa ei löytynyt, eivätkä heikossa kunnossa olleet poikaset olisi selvinneet pitkään ilman hoitoa. Niinpä eläimet passitettiin kiireellä eläinsuojeluyhdistyksen huostaan.
Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Nella Muurisen mukaan Porvoosta orpoina bongatut saukot ovat sisaruksia.
– Nämä ovat sisaruksia, sillä ne löydettiin lähes naapuritalojen pihalta. Toinen niistä oleskeli talon pihalla ja ryömi terassin alle piiloon.
– Toinen poikanen löytyi läheisen talon pihasta ja se oli äännellen seurannut ihmisiä. Heikon kuntonsa vuoksi se oli helposti kiinniotettavissa, ja löytäjät laittoivat sen koiran kuljetushäkkiin. Poikasta käytettiin läheisessä rannassa kutsumassa emoaan luokseen eläinsuojeluyhdistyksen hoitajan ohjeen mukaan.
Ihmisen luo hakeutuminen oli hälytysmerkki
Muurisen mukaan se, että luonnonvaraisen eläimen poikanen hakeutuu ihmisen luo, on hälytysmerkki.
– Nämäkin olivat sen ikäisiä, että ne jo puolustaisivat itseään puremalla. Löytyessään ne olivat niin heikkoja, etteivät ne yrittäneet puolustautua. Jos nisäkäslajin poikanen on todella heikossa kunnossa, se hakee apua keneltä tahansa ja kaikkialta. Siksi saukonpoikaset hakeutuivat ihmisen luo, Muurinen kertoo.
Jos poikaset olisivat olleet hyväkuntoisia, eläinsuojeluyhdistys olisi etsinyt emoa. Nopea palauttaminen olisi ihanteellisempaa, mutta Porvoosta löydettyjen saukonpoikasten selviäminen edellytti ihmisen apua.
– Niiden emoa ei näkynyt. Todennäköisesti emolle oli käynyt jotakin, luultavasti se oli jäänyt auton alle.
Poikastenkaan selviämistä ei voinut aluksi luvata.
Vasta viikon jälkeen heikot poikaset jaksoivat syödä itse
Muurinen kertoo, että aluksi saukonpoikasille annettiin ihonalaista nesteytystä ja niitä ruokittiin käsin. Eläimet olivat ympärivuorokautisessa hoidossa.
Viikon jälkeen poikaset alkoivat jo syödä omin toimin.
Sittemmin ne ovat kolmin- tai nelinkertaistaneet painonsa. Saukkosiskokset mussuttavat tätä nykyä jopa 1-1,5 kiloa kalaa ja lihaa päivässä.
Kuinka pitkään saukonpoikaset ovat yhdistyksen hoidossa?
– Saukonpoikaset ovat emonsa kanssa noin vuosikkaiksi. Ne jäävät meille kesään tai syksyyn saakka.
Kun poikaset palautetaan luontoon, niiden sopeutuminen varmistetaan näin
Poikaset palautetaan lopulta luontoon, mutta sitä ennen varmistetaan muun muassa, että ne ovat vieraantuneet ihmisistä ja osaavat hankkia itse ravintonsa.
– Ne eivät tapaa muita ihmisiä kuin hoitajansa. Lisäksi varmistamme, että ne oppivat itsekseen pyytämään vesialtaassa kalaa. Saukonpoikasilla on jo nyt niin hyvin rasvakerrosta, että ne tarkenevat vedessä.
Sitten kun on palauttamisen aika, poikasten asettuminen luontoon varmistetaan monin tavoin.
– Palautamme poikaset mahdollisimman lähelle alkuperäistä löytöpaikkaa. Toisaalta saukkojen kohdalla etsitään sellainen paikka, missä on mahdollisimman vähän ihmisasutusta ja joka on muutenkin turvallinen.
– Saukonpoikasten palauttamispaikalla on oltava myös muita saukkoja, jonka kautta varmistamme, että paikka sopii saukoille.
Lisäksi saukonpoikasia ruokitaan aluksi tukiruokinnalla luonnossakin, koska saukot ovat tulleet ihmisten hoitoon poikasina.
"Näillä oli onnea" – poikasten selviäminen oli hiuskarvan varassa
Muurinen sanoo, että noin 80 prosenttia Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen hoitoon tuoduista luonnonvaraisista eläimistä selviää.
– Joskus on toki niin pahasti loukkaantuneita eläimiä, ettei niitä voida auttaa.
Saukonpoikaset eivät olleet loukkaantuneita, mutta pahan nälkiintymisen vuoksi niiden selviäminen ei ollut varmaa.
– Näillä oli onnea. Kaikkia poikasia ei löydetä ajoissa.
Saukonpoikasista ilmoittaneet ihmiset ovat kuulleet poikasten selviämisestä.
– Eläimille apua hankkineet ihmiset eivät saa nähdä luonnonvaraisia eläimiä hoitoon toimittamisen jälkeen, mutta monet laittavat viestiä tai soittavat kysyäkseen eläinten vointia. Selviäminen ilahduttaa aina, Muurinen tiivistää.