Korkeasaaren erikoinen avunpyyntö sai aikaan todellisen käpy- ja tammenterhovyöryn oraville.
Korkeasaaren villieläinsairaala pyysi syyskuun alussa Facebook-sivuillaan ruokaa talven varalle neljälle orvolle oravanpoikaselle.
Avunpyynnössä kerrottiin, että oravapoikue koostuu neljästä orvoksi jääneestä pikkukurresta. Poikasten kerrottiin olevan hyvässä kunnossa, mutta ne tarvitsevat vielä maitoa useita kertoja vuorokaudessa.
MTV Uutiset pääsi tutustumaan yleisöltä suljettuun villieläinsairaalaan, jossa hoidossa on tällä hetkellä kaikkiaan yhdeksän oravaa, seitsemän siiliä ja vielä tukkasotka, kyhmyjoutsen ja sepelkyyhky.
– Oravat ovat meillä ensin täällä sisähäkissä ja myöhemmin ne siirretään ulkohäkkiin, ennen kuin ne päästetään takaisin luontoon. Annamme niiden olla omassa rauhassa ja käymme vain antamassa ruokaa ja hoitamassa niitä, etteivät ne totu ihmisiin, kertoo kuraattori Ville Vepsäläinen Korkeasaaresta.
Viimeisin orpo oravanpoikanen tuotiin eilen. Jokaisesta eläinpotilaasta kirjataan tarkat tiedot löytöpaikasta, eläimen kunnosta ja haluaako löytäjä tietää, miten eläimelle käy.
– Tämä orpo on vielä pikku häkissään ja pyyhkeen alla. Se on peloissaan ja ihmeissään, antaa sen totutella tänne ensin, Vepsäläinen kertoo.
Koska kyse on villieläimistä, hoito pyritään pitämään lyhytaikaisena; keskimäärin kuukaudesta kahteen.
Miksi oravanpoikasia autetaan?
Eläinsuojelulain mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan.
Ennen apuun rientämistä kannattaa seurata tilannetta ja varmistaa, että eläin todella tarvitsee apua.
Pienimmät, vielä lähes karvattomat oravanpoikaset eivät käytännössä koskaan selviä edes villieläinsairaalassa, joten poikasen lopettaminen on usein sille armollisinta.
Lähde: Korkeasaaren nettisivut
Oravanpoikasten varastot täynnä
Villieläinsairaalan edessä kasa tammenterhoja ja vihreitä käpyjä odottaa varastointia.
– Luonnossa oravat syövät käpyjen ja terhojen lisäksi marjoja ja sieniä. Ennen talvea päästämme oravat luontoon, mutta niille tehdään oma pönttö ja varmistetaan, että lähellä on joku ihminen huolehtimassa ruokaa pihapuuhun, sanoo Vepsäläinen.
Vepsäläinen kiittelee vuolaasti yleisöltä saatua apua, ja on suorastaan liikuttunut orpojen oravanpoikasten saamasta huomiosta.
– Nyt ruokaa on riittävästi, mutta jos haluaa muutoin auttaa, niin rahalahjoitusten avulla ostamme eläimille lääkkeitä ja ruokaa, lisää Vepsäläinen kainosti.
Toinen suuri potilasryhmä siilit
Villieläinsairaalan toiseksi suurin ryhmä ovat siilit, joita on hoidetaan vuosittain noin 150 yksilöä. Kaikkiaan villieläinsairaalassa on 900 potilasta, joista linnut ovat kolmanneksi suurin ryhmä.
– Tänne tuodaan pieniä siilejä, joita nyt on peräti yhdeksän. Ne syövät liharuokia, kissanpurkkiruokaa, jauhelihaa, jauhomatoja ja raatoja. Ne ovat luonnossakin moniruokaisia. Osa siileistä jää tänne myös talveksi hoitoon, kertoo Vepsäläinen.
Sairaalan tuoduista eläimistä selviää noin 35 prosenttia. Kaksi ensimmäistä vuorokautta ratkaisevat, miten eläimen käy.
– Tämän jälkeen hoitoon jääneistä jää eloon jo kaksi kolmesta. Jos löytää eläimen, jonka epäilee tarvitsevan hoitoa, niin ensin kannattaa soittaa tilanteesta meille tai pelastuslaitokselle.
Vepsäläisen mukaan heille tuodaan turhaan esimerkiksi lokkeja, joita luullaan orvoksi sen takia, että ne pomppivat maassa.
– Tämä on normaalia, eivätkä ne ole eksyneitä, vaan emo ruokkii niitä.
