TV:stä tutun toimittajan Pirkko Arstilan Uudenkaupungin kakkoskoti on tuhoutunut kerrostalopalossa. Arstila itse selvisi palosta säikähdyksellä. Palomiehet saivat pelastetuksi palavasta asunnosta myös Arstilalle rakkaan 8-vuotiaan Eetu-kissan.
Tulipalo syttyi Uudenkaupungin Ainonkujalla kaksi viikkoa sitten tiistaina.
Pelastuslaitoksen mukaan tulipalo oli saanut alkunsa viisikerroksisen kerrostalon kattorakenteista. Kattotöiden takia katolla ollut kaasupullo oli räjähtänyt ja lentänyt vastapäisen kerrostalon parvekkeelle.
Paikalla olleet asukkaat evakuoitiin asunnoistaan.
Pitkäaikainen tv-juontaja ja -toimittaja ja lehtikolumnisti Pirkko Arstila oli kakkosasunnossaan palon syttyessä. Hän havahtui ihan ensimmäisenä koviin ääniin katolla.
– Vietin pitkää, nautinnollista aamua, luin lehtiä, join teetä ja kissakin oli onnellinen. Ihmettelin vain katolta kuuluvia kovia ääniä, mutta arvelin niiden tulevan kattoremontista. Puin sitten päälleni ja ajattelin lähteä torille. Olin pannut kengät jalkaan, kun ovikello soi. Ovella oli mies, joka sanoi, että talossa on tulipalo ja ulos on mentävä äkkiä.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että kissa täytyy saada koppaan, ja menin takaisin asuntooni. Mutta kun kissa näki, että minä juoksen sen perässä, se juoksi edellä karkuun ja kätkeytyi hyvin ovelaan paikkaan, Arstila kertaa.
Samaan aikaan talon palohälyttimet alkoivat piipahta ja meteli yltyi.
– Kävin rappukäytävässä ja näin jo kipinöitä ja liekkejä. Huomasin myös, että kaikki muut olivat jo lähteneet talosta. Samalla sähkötkin katkesivat. Yritin etsiä kissaa vielä, mutta tajusin, että minun on pakko lähteä ulos ilman sitä.
Ulkona Arstila tapasi muut talon asukkaat ja palomiehiä.
– Kerroin kissasta palomiehille ja jäin muiden talon asukkaiden kanssa pihalle odottamaan. Paikalle alkoi tulla muualta ihmisiä ottamaan palosta kuvia. He hymyilivät koko ajan. Meistä asukkaista, jotka istuimme nurmikolla, se tuntui kauhealta. Asukkaat surivat muun muassa pakasteitaan, että ne sulavat. Ihmiset olivat niin tolaltaan. Kaikilla oli jano ja nälkä, ja monelle tuli shokkivilu.
Palomiehet pelastivat talosta 6 kissaa
Savulle altistuneita asukkaita oli poliisin saamien tietojen mukaan 18, mutta varsinaisilta henkilövahingoilta vältyttiin.
Lopulta myös niin Pirkko Arstilan kuin muidenkin asukkaiden kissat saatiin pelastetuksi palon keskeltä.
– Annan palomiehille 10 pistettä toiminnasta, että he suhtautuivat lemmikkeihin niin vakavasti. Ja kun tiedän, miten vaikea kissaa on pyydystää, palomiehet ovat kyllä ammattilaisia.
Asunto oli palon jäljiltä surkea näky.
– Lukitut ovet oli vedetty auki moottorisahalla, vettä oli joka puolella ja kaikkialla oli ihan hirvittävä käry.
Arstila itse pääsi ensin ”päivähoitoon” naapuritaloon, jonka jälkeen ystävätär kutsui hänet kotiinsa hätämajoitukseen.
– Olin vielä ihan tolaltani ja palelin edelleen. Kissa ei syönyt, juonut eikä pissannut melkein kahteen päivään. Kaksi yötä se myös hyppeli seinillä.
Talo vuodeksi remonttiin
Palanut kerrostalo menee Arstilan mukaan vuodeksi remonttiin.
– Käytännässä se on rakennettava uudelleen. Siitä poistetaan jopa ulkotiilet. Tietenkin kaikki asunnot on myös tyhjennettävä.
Arstila pääsee itse remonttia pakoon omaan ykköskotiinsa Helsinkiin. Talon vanhat asukkaat sen sijaan säälittävät häntä.
– Heille pitkä remontti ja evakko on suuri järkytys.
”Kerrostaloissa pitäisi järjestää paloharjoituksia säännöllisesti”
Palon säikäyttämä Arstila toivoo, että kerrostaloissa järjestettäisiin säännöllisesti kerran vuodessa paloharjoitus asukkaille.
– Tulipalo tapahtuu aina yllättäen ja hirveän äkkiä. Se on tilanne, josta ei osaa ennakoida edes sitä, miten itse siinä käyttäytyy. Harjoittelu olisi todella tärkeää.
Arstila kehottaa ihmisiä myös ottamaan kodistaan ja sen esineistä ja huonekaluista kuvia. Kuvat kannattaa säilyttää jossain muualla kuin kotona.
Tulipalon sattuessa mukaan kannattaisi yrittää ottaa ainakin tärkeät lääkkeet sekä kännykkä.
– Kännykkä varmaan pitäisi jotenkin suorastaan liisteröidä ihoon kiinni, Arstila naurahtaa. – Se on nykyihmiselle kuin uusi aisti. Älypuhelimen tiedostoissa on oikeastaan koko ihmisen elämä.