Peliriippuvuuteen liittyvä häpeä hidastaa avun saamista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan Suomessa on noin 52 000 rahapeliriippuvuudesta kärsivää ihmistä. Vuoden 2019 valmistuneen tutkimuksen 112 000 ihmisellä oli rahapeliongelmia,
Urheilupsykologi Tuomas Grönmanin mukaan peliriippuvuus on yleistä myös urheilumaailmassa. Tästä huolimatta Grönmanin asiakkaana ei ole ainoatakaan peliriippuvaista urheilijaa.
– Se ei kerro siitä, että ongelmaa ei ole, vaan siitä, että siihen liittyy hirveä häpeä.
Häpeän takia avun saaminen venyy monesti turhan pitkälle. Grönmanin mukaan peliriippuvaiset tulevat yleensä läheisten ohjaamana avun piiriin vasta siinä vaiheessa, kun merkittävä vahinko on jo tapahtunut sekä taloudellisesti että psyykkisessä hyvinvoinnissa.
Grönman toivookin, että peliriippuvuudesta puhuttaisiin avoimesti urheilun parissa toimiville. Näin urheilupiireissä opittaisiin tunnistamaan merkit ja osattaisiin tarvittaessa puuttua tilanteeseen.
– Päästäisiin paljon nopeammin kiinni siihen. Tulisi paljon pienemmät vahingot. Ihan konkreettisesti joutuisi maksamaan velkoja paljon vähemmän aikaa.
Juuri riippuvuuksiin liittyvä häpeä vaikeuttaa kuitenkin Grönmanin mukaan myös auttamista.
– Asioihin, mihin liittyy paljon häpeää, on vaikea puuttua läheisenkin. Mutta ilman muuta pitäisi kysyä (miten ihminen voi). Ihminen toivoo, että joku huomaisi sen, mutta reaktio voi olla hyökkäävä.
Merkit peliriippuvuudesta ovat monesti selvästi havaittavissa, jos ne vain osattaisiin tunnistaa.
– On tapauksia, että palkanlaskija ihmettelee, kun hyvin tienaava pelaaja pyytää förskottia, eikä sille ole mitään selittävää tekijää.
Pelaaminen triggeröi mielihyväkeskuksia
Entinen jalkapalloilija Toni Junnila kertoi toukokuussa MTV Urheilun haastattelussa peliriippuvuudestaan, joka lopulta tuhosi hänen uraansa.
Junnila oli lupaava pelaaja jo nuorena ja nousi juniorimaajoukkueisiin. Peliongelmat alkoivat 18-vuotiaana, kun hän alkoi saada rahaa jalkapallon pelaamisestaan.
Grönmanin mukaan riippuvuuksiin liittyy usein ahdistusta ja epävarmuutta. Urheilijoiden kohdalla tämä voi tarkoittaa epävarmuutta omista kyvyistä, suorituspaineita ja epäilyksiä siitä, täyttääkö odotukset.
– Se rupeaa ahdistamaan, tulee ehkä häpeää ja syyllisyyttä.
Tällaisessa tilanteessa pelaaminen voi olla paikka paeta. Sen tuoma hetkellinen mielihyvä auttaa unohtamaan ahdistuksen.
– Se tuntuu hyvältä ja triggeröi mielihyväkeskuksia. Tulee positiivinen vahvistuminen. Toiminta, joka tuo jotain hyvää, sen todennäköisyys tulevaisuudessa lisääntyy. Pelaaminen lisääntyy.
Peliriippuvuus on tiiviisti yhteydessä mielenterveysongelmiin.
– Peliriippuvuus, ja mikä tahansa riippuvuus, aiheuttaa mielenterveydelle ongelmia. Oireet ovat ahdistus ja masennus. Ne liittyvät häpeän ja syyllisyyden kokemukseen. Liika pelaaminen aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä.