Jos PianoEspoo-festivaalin taiteellinen johtaja Paavali Jumppanen olisi urheiluvalmentaja, hän olisi "kaikki pelaa"-miehiä. Huippupianisti Jumppanen soittaa itse lauantaina festivaalilla erittäin vaikean Pierre Boulezin nykymusiikkiteoksen, mutta ei vaadi muilta samaa. Jumppanen haluaa myös amatöörit soittamaan.
PianoEspoon tuore johtaja haluaa madaltaa klassisen musiikin kynnystä.
– Musiikkiin kuuluu tietysti keskittynyt hiljainen kuunteleminen konserteissa. Mutta me olemme levittäneet musiikin myös Espoon kulttuurikeskuksen auloihin, joissa harjoitellaan ja pidetään pienimuotoisia konsertteja.
Nuoret pianistit Emilia Aho ja Matleena Nyman treenaavat julkisesti aulassa. Lukiota käyvä Aho pohtii vielä uraansa, 25-vuotias Nyman valmistui konserttipianistiksi Sibelius-Akatemiasta viime keväänä.
Kuka markkinoisi pianistia?
– Musiikin ammattilaiseksi haluan, mutta mietin vielä, tahdonko lainkaan soolopianistiksi. Toivon, että lähivuodet avaisivat tätä asiaa, pohtii Emilia Aho.
– Soittaminen on yhä harrastus, mutta se on kivaa ja vie ison osan elämästäni. Joskus päätän jäädä mieluummin harjoittelemaan kuin lähteä kaverieni seuraan.
Matleena Nyman on lähtöruudussa uralle. Miten töitä nyt löytyy?
– Kun joku sen minulle kertoisi, naurahtaa Nyman. En osaa yhtään markkinointia, koska se on niin eri juttu kuin mitä itse haluan tehdä.
Nymanilla on kuitenkin jo sen verran keikkoja tiedossa, että tieto lahjakkuudesta voi kiiriä ihan kuuntelemallakin.
Musiikkiopisto innosti - seitsemän tuntia treeniä päivässä!
Molempien neitokaisten taustalla on maamme musiikkiopistojärjestelmä. Nyman aloitti pianonsoiton opiskelun Pirkanmaan musiikkiopistossa vasta 12-vuotiaana, mutta parissa vuodessa hänelle ja opettajalleen valkeni, että tie on auki.
Lukioikäisenä Nyman harmitteli, jos treenaaminen jäi alle seitsemän tunnin päivässä.
– Rakastan soittamista, se ei ole koskaan ollut raskasta. Ihmettelen vain jälkeen päin, että olen selvinnyt ilman rasitusvammoja, kuvailee Matleena Nyman.
Festivaalin johtaja Jumppanen on itse esimerkki musiikkiopiston tärkeydestä. Hän on Tapiolan poikia ja esiintyi ensimmäisellä PianoEspoo-festivaalilla lukioikäisenä yli 20 vuotta sitten.
– Kun matkustelen ulkomailla, minulle ihmetellään musiikkiopistojamme. "Miten olette saanut luotua tuollaisen koulutusjärjestelmän?"
Lahjakkuus kypsyy ilon kautta
Jumppanen korostaa soittamista ilman menestymisen paineita. Mutta eikö meidän pidä kasvattaa maailman tähtiä?
– Menestystarinat syntyvät alhaalta päin. Ensin pitää vain harrastaa - musiikkiopistoissa. Oma opettajani sanoi aina, että hän ei kouluta ketään ammattilaiseksi, vaan musiikin iloon.
– Pääasia, että musiikin tekeminen ei ole raskasta pakkoa. Kun koulutus on hyvää ja innostavaa, sieltä voi sitten seuloutua kansainvälisiä menestystarinoita. Muuta reseptiä ei ole, vakuuttaa PianoEspoon taiteellinen johtaja Paavali Jumppanen.