Petteri Sihvonen: Onneton Tre Kronor matki ja hävisi Leijonille – miksi Suomi on nykyään niin vahva joukkuepallopeleissä?

Suomen ja Ruotsin välinen EHT:n Moskovan turnauksen ottelu oli oikea makupala pelianalyysin kannalta.

On aikoihin eletty! Tre Kronor matkii taktisesti Leijonia - eikä päinvastoin.

Haluan tähän väliin teroittaa ajatusta kohti suomalaisia joukkuepallopelejä laajemminkin: Suomi on vähintäänkin rinnalla. mutta mieluummin jo ohi siinä, miten valmentajamme organisoivat pelin taktiikkaa jääkiekkoilussa, jalkapalloilussa, koripalloilussa ja salibandyssa. Tuossa on eräs kokoava syy, miksi Suomi on nykyään niin vahva maa joukkuepallopeleissä.

Ei tästä ole montakaan vuotta, kun Tre Kronor kiskoi melkoista epäjääkiekkoa, ja osa suomalaisista jääkiekkokeskustelijoista oli sillä kannalla, että Leijonien pitäisi lähteä tarpomaan samaa pelitavallista kelvotonta korpitaivalta Tre Kronoria seuraten. Onneksi emme lähteneet matkimisen tielle!

LUE MYÖS: Leijonat-vahti Frans Tuohimaa laukoi maalin debyytissään! Jesse Puljujärvi loisti tehokkaana

Hieman asia oli lipsua Leijonien edelliseltä päävalmentaja Lauri Marjamäeltä, mutta ei määräänsä enempää sittenkään. Ja Jukka Jalonen nyt on Jukka Jalonen, hän ei tietenkään ole antanut tuumaakaan periksi ruotsalaisille suomalaisen jääkiekkoilun kultaisista periaatteista.

Ruotsalaisten kehnon kauden lätkässä aloitti päävalmentaja Per Mårts aivan 2010-luvun alussa. Mårtsin aikakausi kesti kevääseen 2016.

Sen jälkeen sentään Rikard Grönborg jossain määrin palautti aina viime kevääseen asti kestäneellä päävalmentajakaudellaan pelitapaa säällisemmälle tolalle. Muutamista menestyskausista huolimatta Grönborg tuli tavallaan myöntäneeksi Meidän pelin paremmuuden suhteessa Deras speliin.

Tämän päivän ottelu edellä kuvaamassani katsannossa oli todella mielenkiintoinen Suomen ja Ruotsin kesken.

Tre Kronorin uusi päävalmentaja Johan Garpenlöv peluutti kaksi erää käytännössä liki identtistä pelisuunnitelmaa Jalosen kanssa: Sekä hyökkäämisessä että puolustamisessa olivat samat rytmit nopeine hyökkäyksineen viivelähtöineen päivineen.

Myös toisessa erässä molemmat joukkueet pelasivat kuin samaa lätkää; pelin kääntäminen ylöspäin puoli pitkin syötöin luonnehti kummankin hyökkäyspelaamista.

Seuraus oli, että pari ensimmäistä periodia Leijonat ja Tre Kronor ikään kuin neutralisoivat toisensa pelaamisen. Ja, rehellisyyden nimissä, Ruotsi saattoi olla 40 minuuttia ripauksen pelin virtauksen niskan päällä.

Vaan nyt tulee se iso pointti: matkija on aina jäljessä, matkija on aina takamatkalla, koska toinen on jo sen oman polkunsa jo kulkenut vaikeuksineen kaikkineen.

Ajatelkaapa vain, miten Suomen olisi monella tapaa käynyt, jos aikoinaan olisi lähdetty matkimaan Ruotsin kamalaa lätkää. Olisi oltu matkijoita ja menetetty oma identiteetti.

Leijonat onnistui tänään keplottelemaan itsensä 2-1-johtoon ylivoimamaaleilla kahden tiukan erän jälkeen, vaikka oli ollut muutoin aavistuksen alakynnessä. Ja mitä kävi Ruotsille!

Eivät osanneet ruotsalaiset kolmannen erän takaa-ajossa pelata oman (uuden) pelitapansa pohjalta järkevää jääkiekkoa. Kun näin pelaten - aivan kuten Jalosen Leijonat tekee - pitäisi takaa-ajossa hidastaa peliä, että se nopeutuisi, Ruotsi nopeutti pelaamistaan niin, että se hidastui.

Tre Kronorin viisikko hajosi, ja Leijonat suorastaan nautti itsensä murskavoittoon maalein 5-1.

Kertaan vielä: matkija ei voi juuri koskaan saada kilpailuetua matkimisellaan suhteessa matkittavaan!

Tämän nyt koolla olevan EHT:n Leijonat-joukkue antaa itsestään erittäin tärkein viestin - huolimatta edellisen Tsekki-pelin vaikeasta alusta - ulospäin: Vaikka pelaajia vaihdetaan maajoukkueessa, yhteinen pelitapa eli suomalaisen jääkiekkoilun identiteetti luo koko joukkueelle itseluottamuksen sekä yhteis- ja itseymmärryksen siitä, millä konsteilla voidaan pelata voittavaa jääkiekkoa.