MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen perkaa Leijonien esitystä Ruotsia vastaan Euro Hockey Tourin Moskovan turnauksessa. Pelin voitti lopulta hienosti Suomi maalein 3-2, vaikka Ruotsi hallitsi pelin kahta ensimmäistä erää.
Tulkitsen niin, että suomalaisilla lätkäkoutseilla ja sitä mukaa myös Leijonien päävalmentaja Jukka Jalosella ja Tre Kronorin päävalmentaja Rikard Grönborgilla on ollut menossa eräänlaiset jäsentenväliset kilpailut eurooppalaisen jääkiekkoilun pelitavallisesta valtikasta.
Etenkin Jalonen on ollut kisassa enemmän niskanpäällä. Tosin Grönborg, jolle on veikattu jopa NHL-koutsin uraa, lähti sikäli takamatkalta, että hän oli aikoinaan kiinnittynyt Tre Kronorin edellisen päävalmentajan, Pär Mårtsin luomaan epäjääkiekon sapluunaan. Grönborg saikin sillä lätkällä Jaloselta ja Nuorilta Leijonilta löylyn muun muassa nuorten MM-kisatasolla, kun nuoremme voittivat kultaa Helsingissä.
LUE MYÖS: Ylivoima hääri tehokkaana – Leijonat nousi komeasti takaa-ajoasemasta voittoon
Nyt suhdanne on muuttumassa. Sanoisin, että Grönborg on harrastanut peräti teollisuusvakoilua. Grönborg on tullut ajatuksineen kohti Jalosen jääkiekkonäkemystä.
Jukka Jalosen pelitavassa, jota hän itse kutsuu Total Hockey’ksi, ei parhaimmillaan pakoteta peliä, vaan sitä pelataan pelitilannekohtaisten vaatimusten mukaan. ”Pelataan, mitä peli pyytää”, kuuluu Jalosen linjaus.
Tällä hetkellä Grönborgin Tre Kronor pelaa koko lailla Total Hockey’ta. Ruotsalaiset eivät enää esimerkiksi pelaa kategorisesti pystyyn eikä joukkue kategorisesti prässää, vaan he pelaavat luontevasti sitä, mitä pelitilanne kutsuu puoleensa.
Kun Jukka Jalonen esikuntineen tutkii tätä viimeisintä Euro Hockey Tourin ottelua Ruotsia vastaan, esillä on se kaikki problematiikka, missä nyt mennään – hyvässä ja pahassa – pelitavallisessa asetelmassa: Leijonat vastaan Tre Kronor.
Huonoimmillaan Suomen kannalta peli meni niin, että Leijonat hyökkäsi hätäillen ja yksipuolisesti ajautui liian lyhyiden syöttöketjujen kurimukseen ja joutuen pakottamaan peliä alivoimaisilla hyökkäyksillä; ja vastaavasti Tre Kronor viljeli hyökkäyksiin lähdöissään koko laajaa keinojensa valikoimaa. Tämä oli pelin kuva kaksi ensimmäistä erää.
Kolmanteen erään Leijonat paransi rutkasti. Mikä parani? Yksilöiden kiekollisen pelin ratkaisut rauhoittuivat ja hidastuivat, mikä modernin, paradoksaalisen peliperiaatteen mukaan nopeutti viisikkopeliä. Tällainen pelaaminen omalla ja keskialueella johti siihen, että pelin painopiste siirtyi vähitellen Ruotsin puolustusalueella, jossa Suomi alkoi tuottaa pidempiä ja pidempiä hyökkäyksiä.
Käsillä oleva Moskovan turnaus toistaa nyt Helsingin turnauksen kaavaa Leijonien osalta, mitä tulee pelaamisen laatutekijöihin turnausrytmin sisällä. Tällä hetkellä maajoukkuenuttuun pukeva suomalainen pelaaja on liian hätäisellä pelaamisen taajuudella Total Hockey’n tarpeiksi. Helsingin turnauksessa Jalosella esikuntineen otti aikansa saada pelaajansa oikeaan rytmiin. Homma menee samoin nyt. Tulkintani mukaan kyse on siitä, että ennen muuta kotoisessa Liigassamme pelataan monin paikoin liian hätäisissä tunnelmissa, liian kaoottista jääkiekkoa.
Se, miten Leijonat käänsi nyt pelin itselleen ja selätti lopulta Tre Kronorin, oli upea suoritus, jonka anatomiasta saadaan valtava oppi reppuun mukaan matkalla kohti Slovakian MM-kisoja.