Petäistö pohtii kolumnissaan: Pelastaako Ranskan äärioikeiston nimenmuutos Marine Le Penin?

Marine Le Penin täydellinen epäonnistuminen Macronia vastaan Ranskan presidentinvaalien toisen kierroksen ratkaisevassa tv-debatissa oli hänen pitkän poliittisen uransa karmein kokemus. Se saikin monet odottamaan äärioikeiston räväkkäsuisen nokkanaisen väistymistä kokonaan pois Ranskan ja Euroopan poliittiselta kartalta.

Jopa hänen oman puolueensa jäsenet olivat pettyneitä ja hyvin vihaisia johtajansa katasrofaalisen suorituksen johdosta.

Keneltäkään ei jäänyt huomaamatta, että Marine Le Pen oli jättänyt kokonaan valmistautumisen debattiin: Hän sekoili lukuisten lunttilappujensa kanssa niin, että se oli tuskallista katsottavaa ja helppo nakki Macronille, tunnetusti asiaosaajalle.

Marine Le Pen on koulutukseltaan asianajaja ja siis periaatteessa pystyvä debatoija, mutta hän oli laskenut täysin sen varaan, että hän provosoi Macronia niin, että tämä polttaa päreensä ja Le Pen saa poimia pinnat kotiin. Macron ei siihen ansaan mennyt.

Päinvastoin hän sai Marine Le Penin kiinni lukuisista puutteista tämän tietomäärässä niin, että välillä näytti siltä, että ruudussa esiintyivät opettaja ja oppilas.

Karmean mokan ja sen jälkeisen vaalitappion jälkeen Marine Le Pen tiettävästi olikin oikeasti masennuksen partaalla, eikä räyhääjää nähty vähään aikaan mailla halmeilla. Alettiin jo epäillä, olisiko hänen terävällä sisarentytöllään Marion Maréchal Le Penillä siinä saumaa pyrkiä puolueen johtoon, vaikka hän olikin jo siirtynyt sivuun politiikasta - tosin vain väliaikaisesti, niin kaikki uskovat.

Presidentinvaalien jälkeen Marine Le Penin johtamasta Kansallisesta rintamasta piti tulla Macronin päävastustaja, mutta siinäkin äärioikeiston kannattajat joutuivat pahasti pettymään. Marine Le Pen on ollut niin hiljaa, että ensimmäisen vastustajan roolin otti helposti äärivasemmiston nokkamies Jean-Luc Mélanchon, taitava kansanvillitsijä.

Mélanchonille ei riitä edes rettelöinti kansalliskokouksen penkeillä, vaan ay-liikkeiden ohella hän on toinen mielenosoitusten organisoija Macronin uudistuksia vastaan. Jälleen kerran on siis nähty, ettei parlamentaaarinen demokratia kerta kaikkiaan toteudu Ranskassa.

Nyt jopa kansanedustaja itse on järjestämässä hallituksen vastaisia mielenosoituksia, vaikka hänet on valittu käyttämään äänestysoikeuttaan maan parlamentissa eikä marssimaaan kaduilla.

Mutta nyt Marine Le Pen näyttää viimein heränneen horroksestaan. Eilen perjantaina hän julisti Lyonissa pidetyssä puoluekokouksessa, että on aika kääntää uusi luku 45-vuotiaan puolueen historiassa.

Puolue muuttaa nimeään: Se ei ole enää Kansallinen rintama, Front National, vaan Kansallinen kokoomus, Rassemblement national. Uudesta nimestä äänestettiin tosin aika laiskasti: Vain puolet puolueen jäsenistä osallistui nettiäänestykseen, mutta äänestäneistä 80 prosenttia piti uutta nimeä aiempaa parempana.

Ennen kaikkea Marine Le Pen, joka tähtää ensi vuoden EU-vaaleihin, haluaa karistaa lopullisesti kannoiltaan puolueen historialliset taakat alkuaikojen natsijäsenistä ja muista epäselvyyksistä. Jo hänen isänsä Jean-Marie Le Pen oli ajatellut puolueen nimenmuutosta aiempien presidentinvaalien jälkeen 70- ja 80-luvuilla.

Tytär on putsannut puolueen isänsä aikaisesta juutalaisvastaisuudesta ja muista kauheuksista, joilla isä kuohutti jatkuvasti poliittista keskustelua niin, ettei Jacques Chirac edes suostunut hänen kanssaan tv-debattiin vuonna 1995, kun kaksikko oli vastakkain presidentinvaalien toisella kierroksella.

Marine Le Pen on tehnyt puolueesta aiempaa hyväksyttävämmän, ja tosiasiassa Knasallinen rintama olikin pitkään maan suurin työväenpuolue ja unohdetun kansan äänitorvi.

Vasta nyt Mélnchonin äärivasemmiston pääsy niskan päälle on pistänyt Marine Le Penin strategiat uusiksi. Tällä hekellä Le Penin kannatus on 29 prosenttia ja Mélenchonin peräti 44 prosnenttia. Jos presidentinvaalit järjestettäisiin uudelleen Macronin ja Le Penin välillä, nyt Macron voittaisi entistäkin selvemmin: 67 prosenttia äänistä menisi Macronille ja vain 25 prosenttia Le Penille. Mélanchon pärjäisikin nyt Le Peniä paremmin Macronia vastaan: Näiden herrojen vastakkainasettelussa Macron saisi 57 prosenttia äänistä ja Mélenchon 37 prosenttia.

Äärioikeistopuolueen nimenmuutos on ennen kaikkea psykologinen veto. Kokoomus-sanan toivotaan olevan houkuttelevamman kokoamaan Ranskan hajanaisessa oikeistossa kaikkia niitä, jotka pistävät ranskalaisuuden etusijalle. Rintama-sana muistuttaa liikaa vanhoista taisteluista.

Lyonissa Le Pen vakuutti: -Puolueen uudistaminen jatkuu joulukuulle asti. Suljemme yhden historian luvun, mutta vain avataksemme uuden luvun vielä aiempaa paremmin. Samalla Le Pen osoitti tervehdyksensä myös muille Euroopan kansoille, jotka ovat hänen mukaansa heränneet.

Italian äärioikeiston nousu valtaan on Le Penille mannaa. Mutta niin oli aluksi Trumpin voittokin, joka myöhemmin osoittautui hänen kannaltaan päinvastoin huonoksi asiaksi. Kuka enää halusi äänestää samanlaista seikkailupolitiikkaa?

Marine Le Pen onkin jättänyt taakseen puheet eurosta eroamisesta, joka vain säikäytti ranskalaiset. Eurovaaleissa ei häneltä enää kuulla samaa haihattelua. Uudelleen nimitetty puolue tähtää paitsi taas voittoon EU-vaaleissa - vuoden 2014 vaaleissa Le Penin puolue voitti vaalit lähes 25 prosentin kannatuksella - myös muiden maiden äärioikeistopuolueiden houkuttelemiseen.

Nykyiseen EU-parlamenttiin Marine Le Pen on saanut kootuksi parlamentin pienimmän poliittisen ryhmän, johon kuuluu 36 meppiä kahdeksasta maasta; Ranskan lisäksi ne ovat Saksa, Itävalta, Belgia, Italia, Hollanti, Puola ja Britannia. Marine Le Pen hakee uusia liittolaisia paitsi Suomen nykyisistä perssuista, myös Tsekin SDP-puoluesta ja Bulgarian Volyasta.

Hän itse on palaamassa entistä selvemmin vanhaan menestysreseptiinsä eli maahanmuuton ja monikulttuurisen yhteiskunnan vastustamiseen ja uskoo, että se houkuttelee eurooppalaisia ”sisarpuolueitakin”.

Tällä erää Marine Le Penin häviäminen kartalta ei ole vielä ajankohtainen. Omassa leirissä ketään sellaista ei ole näköpiirissä, joka estäisi hänen presidenttiehdokkuutensa vuonna 2020. Mutta jos hän häviää ne vaalit vielä kolmannen kerran, se on Marinen johtajuuden loppu.

Mutta ei välttämättä Le Penin loppu. Tätiään teräväpäisempi sisarentytär Marion, isoisänsä lemmikki, odottaa kulisseissa.