Koko Eurooppa tuntee äärioikeiston Le Penin nimen isästä tyttäreen jo 40 vuoden ajalta. Mutta nyt kannattaa painaa mieleen nimi Jordan Bardella, joka on viemässä Ranskan äärioikeiston murskavoittoon kesäkuun EU-vaaleissa, kirjoittaa MTV Uutisten monivuotinen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Helena Petäistö.
Vuosikymmenestä toiseen Euroopan ensimmäisen koko maanosan laajasti tunteman äärioikeistojohtajan, Jean-Marie Le Penin, perustaman puolueen kannatus on noussut nousemistaan tasaisen ja pelottavan varmasti.
Viime presidentinvaaleissa keväällä 2021 tytär, Marine Le Pen, saavutti jo runsaat 41 prosenttia äänistä.
Muut kauhusta kankeina, Macron kalpeana
Hänen puolueensa voitti myös viimekertaiset EU-vaalit, tosin ei niin reippaasti kuin pelättiin. Mutta nyt ensimmäistä kertaa puolueelle odotetaan todellista murskavoittoa. Vaikuttaa siltä, että kaikki muut puolueet ovat jo nyt niin alistuneita tappioon ja kangistuneita kauhusta, että vastarinta on heikkoa. Varsinkin kun vanhat moralisoivat argumentit eivät enää pure, vaan puolue on saanut itselleen kansan silmissä uutta uskottavuutta normaalin poliittisen puolueen tavoin.
Isä Le Penin aikana puolue kantoi sotaisalle kalskahtavaa nimeä Le Front national, Kansallinen rintama. Tytär siisti puolueen kohti salonkikelpoisuutta ja antoi sille uuden, kaikkia syleilevän nimen, Le Rassemblement national, Kansallinen kokoomus. Nyt puolueen kannatus on mielipidemittauksissa peräti 28 prosenttia.
Presidentti Emmanuel Macron on päihittänyt Marine Le Penin kaksi kertaa presidentinvaaleissa, mutta nyt hänen puolueensa kannatus, 18 prosenttia, kalpenee Le Penin puolueeseen verrattuna. Macronin perustaman puolueen nimenmuutos ei myöskään tepsinyt samalla tavalla, vaikka nimi En Marche! Liikkeessä! vaihtui mahtipontiseen Le Renaissanceen eli Renessanssiin.
Macronin puolueen ehdokaslistan kärjessä on pätevä nainen täydestä tuntemattomuudesta, meppi nimeltä Valérie Hayer.
Äärioikeiston listan kärkihahmo, karismaattinen ja supersuosittu meppi ja puoluejohtaja Jordan Bardella leijuu ihan eri sfääreissä.
Sen lisäksi Le Penin puolueen perusäänestäjäkunta on jo sinänsä vahva eikä vilkuile muualle. Lisäpontta nuoren Bardellan uskottavuuteen EU:n muokkaamishalussa tuo se, että Ranskan äärioikeiston riveihin on siirtynyt myös EU:n rajavalvontaelimen, Frontexin, entinen ranskalainen johtohahmo Fabrice Leggeri.
Marine Le Penin jokeri
Mutta 28-vuotias Bardella oli Marine Le Penin jokeri, joka näyttää osuneen nappiin. Nuoren miehen nousuvauhti on ollut hengästyttävä: Vain kymmenen vuotta ylioppilaaksi pääsynsä jälkeen Bardella on nyt kannatusluvuissa Ranskan suurimman puolueen puoluejohtaja, tosin myös ikuinen ylioppilas.
Maantiedon opiskelut Sorbonnen yliopistossa saivat jäädä kesken, kun Marine Le Pen antoi suojatilleen ehdokaslistan kärkipaikan viime EU-vaaleissa vuonna 2019. Jo seuraavana vuonna Bardella nousi puolueen varapuheenjohtajaksi, ja vuotta myöhemmin puoluejohtajan eli Le Penin tuuraajaksi. Äärioikeiston puoluejohtaja hänestä tuli vuonna 2022.
Kerrankin Marine Le Pen oli kuunnellut isäänsä, vaikka muuten hän on karttanut tämän metodeja kuin ruttoa. Isän ohjenuora politiikassa kuului: ”Vain isoissa vesissä oppii uimaan, kun taas räpiköinti lätäköissä ei tuota mitään tulosta”.
Kuulostaa vähän samalta kuin mitä Valkoisen talon emäntä Eleanor Roosevelt lohkaisi aikoinaan naisista: ”Nainen on kuin teepussi. Kun se heitetään kuumaan veteen, nähdään, mihin se kykenee.”
Saint Denis'n itsevamuudella
Bardella onkin tarttunut rohkeasti kaikkeen, mitä Marine Le Pen on hänelle tarjonnut. Itsevarmuutta ei todellakaan puutu tältä Saint Denis’ssä kasvaneelta nuorelta mieheltä. Saint Denis on nimittäin kaikkea muuta kuin hyvä ponnahduslauta menestykseen. Se on Pariisia aiemmin ympäröineen niin sanotun punaisen vyöhykkeen, la ceinture rougen, tunnetuin kaupunki, jonne on pakkautunut paljon ongelmia, työttömyyttä, rauhattomuutta, rikollisuutta, kapinahenkeä sekä suuret määrät siirtotyöläisiä. Jopa terroristeja on piileskellyt Saint Denis’n uumenissa.
Aiemmin Saint Denis’tä kansoittivat kommunistisen puolueen kannattajat, mutta Le Penin äärioikeisto on ollut jo pitkään maan suurin työväenpuolue. Siirtotyöläisten keskellä eläneet työläiset ja kommunistit ovat sankoin joukoin siirtyneet Le Penin riveihin. Saint Denis’stä jos mistä on pitkä matka Ranskan vallanpitäjien palatsien kristallikruunujen alle, mutta toisaalta sieltä lähtenyt ja sen maailman läpikotaisin tunteva poliitikko onkin ihanteellinen johtaja äärioikeistolle. Kukaan ei voi väittää, ettei hän tunne siirtotyöläisiä, joita hän ei maahan halua.
Loikka Macronin neuvottelupöytään
Presidentti Emmanuel Macron, jolla ei ole enää ehdotonta enemmistöä maan kansalliskokouksessa ja jolla on siksi valtavia vaikeuksia saada lakitekstejä läpi, ei anna periksi. Nyt sinnikäs sissi yrittää nimittäin löytää uusia keinoja sovun löytämiseksi muiden puolueiden kanssa. Viime kesänä ja syksynä hän kutsui kaikki puoluejohtajat koolle symbolisesti juuri Saint Denis’ssä, sillä yksi syy näihin neuvotteluihin yli puoluerajojen oli löytää ratkaisu Ranskan räjähdysalttiiden ongelmalähiöiden hillitsemiseksi ja hallitsemiseksi viime kevään ennennäkemättömän rajujen mellakoiden jälkeen.
Bardella lähti Macronin koolle kutsumiin tapaamisiin mukaan osoittaakseen, että hänen johtamansa äärioikeisto onkin vastuullinen puolue ja nyt valmis vaikka johtamaan maata. Aikamoinen loikka Saint Denis’n kasvatille, joka on viidessä vuodessa noussut ei niin hyvistä lähtökohdista ja täydestä tuntemattomuudesta joukkoon, joka neuvottelee tasavallan presidentin kanssa.
Ja varmasti Bardellan itseluottamusta lisää sekin, että nyt eurovaalien alla jopa Macron on nähnyt aiheelliseksi vaihtaa pääministerinsä nuoreen, 34-vuotiaaseen Gabriel Attaliin – ikään kuin vastapainoksi voittoon rynnistävälle äärioikeiston Jordan Bardellalle. Macronin valtakunnassa Bardella siis koetaan suureksi vaaraksi vallan tavoittelussa.
Briljantti pukumies vakuuttaa
Eikä ihme, sillä tällä hetkellä Bardellan johtama puolue on vetänyt peräti kymmenen prosenttiyksikön etumatkan Macronin joukkoihin. Äärioikeistopuolueen kannatus on nyt 28 prosenttia, kun presidenttipuolueen kannatus on 18 prosenttia ja muut kaukana jäljessä. Eurovaalien voittajasta ei siis ole epäilystä. Marine Le Penin valinta osui oikeaan. Bardella on oppinut uimaan isoissa vesissä.
Komeannäköinen pitkän salskea nuori mies, joka pukeutuu moitteettoman hyvin istuvaan tummansiniseen pukuun ja on korostetun kohtelias, on saanut Saint Denis’n tapaamisten jälkeen Macronilta arvion ahkera, vakuuttava ja briljantti. Tällaisella kehumisella Macron saattaakin pyrkiä synnyttämään kilpailua presidenttikilvasta Marine Le Penin ja Bardellan kesken ja hajoittamaan äärioikeiston rivejä. Mutta silti se on imartelevaa nuorelle miehelle.
Kun kamerat sammuvat, totuus paljastuu
Joka tapauksessa siinä on haastetta monien mielestä liian nopeasti edenneelle poliitikolle, joka jätti opiskelut kesken 23-vuotiaana. Tv-debattien sanavalmis, haastava ja vaikuttava esiintyjä saa esiintymistaidoistaan ylistävät arvosanat yli puoluerajojen, mutta kun kamerat ovat sammuneet, ei Bardellan mietteissä ole välttämättä sitä syvyyttä, jota vaaditaan vallan ylimmille portaille pyrkivältä. Mutta puolueesta vakuutetaan, että hänellä on enemmän kuin tarpeeksi älykkyyttä, tiedonjanoa ja ahkeruutta korvaamaan puutteet.
Joka tapauksessa Bardella kuulemma valmistautuu debatteihin äärimmäisen huolellisesti, ettei hän vain jää kiinni tietämättömyydestä etenkään talousasioissa. Hänen puolueessaan sellaisesta on katkeraa kokemusta, sillä vuonna 2017 joutuivat ranskalaiset todistamaan kaikkien aikojen kehnointa esiintymistä presidentinvaalien toisen kierroksen ratkaisevassa debatissa.
Silloin Macron joutui ja pääsi oikomaan kiusallisen paljon vastustajansa, debattiin täysin valmistautumattomana tulleen Marine Le Penin virheellisiä tietoja. Marine Le Penillä on juristitausta, muttei sekään auttanut, kun kerran kotiläksyjä ei ollut tehty. Marine Le Pen oli niin selvä debatin häviäjä, että hän sai jopa omilta kannattajiltaan melkoisen ryöpytyksen ja harkitsi vähän aikaa peräti politiikasta luopumista. Sellaista emämokaa Bardella tuskin haluaa toistaa.
EU:n laiskuri, bodattu kroppa ja TikTokin supertähti
Sen sijaan EU-parlamentissa Bardella kuuluu laiskurisakkiin. Kotimaan politiikassa korkealle tähtäävä uusi nimi ei ehdi tuhlata aikaansa Strasbourgin eikä Brysselin penkeillä. Mutta hyvä mepin palkka, 7 300 euroa kuussa höystettynä 4 950 euron automaattisilla kulukorvauksilla, helpottaa kummasti kykyä toimia ilmaiseksi taloudellisissa vaikeuksissa olevan, EU:ta vastustavan puolueen puoluejohtajana. Ilmankos Bardella ei todellakaan vaadi Ranskan eroa EU:sta.
Bardellan suurimpia etuja on houkutella nuoria äänestäjiä, ei vain siksi, että hän on nuori, vaan ennen kaikkea siksi, että hän puhuu selkeällä ja ymmärrettävän yksinkertaisella tavalla monimutkaisistakin asioista. Peräti 31 prosenttia 25-35 -vuotiaista ja 22 prosenttia 18-25 -vuotiaista kannattaa häntä. Nuorten kannatus heijastuu myös TikTokissa, jossa Bardellasta on tullut supertähti yli toista miljoonan hengen yleisöllään.
Mutta samaan aikaan hän onnistuu hurmaamaan myös vanhempia ikäluokkia. Äärimmäisen klassinen pukeutuminen tummansiniseen pukuun, vitivalkoiseen paitaan ja tylsän tummansiniseen kravattiin, tiukasti päätä myöten taaksepäin kammattu frisyyri, kookkaat raamit ja treenisalilla vahvistetut lihakset herättävät luottamusta. Ulkoinen olemus on kuin valmiilla vallankäyttäjällä.
Edessä vuosikausien lamaannus EU:lle?
Mutta luottamusta herättävän habituksen alla piilevät periaatteet eivät lupaa hyvää Euroopalle: Bardellan EU:ssa hyväksytään kyllä positiiviset asiat kuten sisäisen turvallisuuden hoitaminen ja Erasmus-vaihto-ohjelma, mutta vapauksien rajoittamista vaaditaan EU:n yhteismarkkinoilla ja Schengenin alueella sekä muutoksia maahanmuutto-, energia- ja puolustusasioihin. Jos niin suuri ja keskeinen jäsenvaltio kuin Ranska lähtee sille tielle, se tietää EU:lle vuosikausien lamaannusta.