Uusissa energiatehokkaissa ja ympäristöystävällisissä pyykinpesukoneissa on myös varjopuolensa. Moni kuluttaja pilaa vaatteensa pesemällä niitä liian alhaisissa lämpötiloissa ja huuhtelemalla ne huonosti.
Työtehoseuran projektipäällikkö Anneli Reisbacka pitää pyykinpesun merkittävimpänä ongelmana sitä, että vähän vettä käyttävien koneiden perusohjelmissa on niukasti huuhtelukertoja.
– Pyykinpesukoneet tulevat Suomeen Keski-Euroopasta, missä vesi on luonnostaan kovaa ja lisäksi siellä on pulaa vedestä. Näiden koneiden perusohjelmissa on vain kaksi huuhtelua. Tämä ei missään nimessä riitä Suomessa, missä vesi pehmeää, selittää 1980-luvun alusta pesukoneita tutkinut Reisbacka.
Useampi huuhtelukerta tarvitaan Reisbackan mukaan pyykinpesupulvereissa olevan zeoliitin poistamiseen. Zeoliitti on luonnossa esiintyvää savimaista ainetta, joka huuhtoutuu pois kovassa vedessä.
– Suomessa pehmeä vesi ei riitä muutamalla huuhtelukerralla poistamaan zeoliittihiukkaisia, ja savi imeytyy joka pesukerta yhä syvemmälle tekstiilien kuituihin.
Tämä on yleisin syy siihen, jos vaatteet tuntuvat likaisilta vielä pesunkin jälkeen.
– Luulemme siis pesevämme vaatteet puhtaaksi, mutta itse asiassa pesemme ne likaisiksi, tiivistää Reisbacka.
Zeoliittijäämät näkyvät vaatteissa liitumaisina jälkinä. Tummissa vaatteissa ne näkyvät harmaana pölynä.
Nestemäisissä pyykinpesuaineissa ei zeoliittia ole, vaan nesteet liukenevat kokonaan pesuliuokseen.
– Tällöin ongelmana voi kuitenkin olla liika vaahtoaminen, joka puolestaan aiheuttaa sen, ettei pyykki puhdistu kunnolla.
Rasva ei lähde tekstiilistä haaleassa vedessä
Ihmiset pyrkivät energiatehokkuuteen ja taloudellisuuteen pesemällä vaatteet matalissa lämpötiloissa. Todellisuudessa sekä vaatteille että ympäristölle olisi kuitenkin parempi, että pyykit pestäisiin korkeammissa lämpötiloissa - ainakin välillä.
– Esimerkiksi ihmisen ihossa oleva rasva ei liukene tekstiileistä alle 60 asteen pesuissa. Sitä paitsi korkeammat pesulämpötilat pitävät myös koneen kunnossa, Reisbacka opastaa.