Porvoossa tapahtunut epäilty perhesurma nosti jälleen perheväkivallan otsikoihin. Mitä voisimme tehdä ehkäistäksemme perheissä tapahtuvaa väkivaltaa?
Perheissä tapahtuva väkivalta jää usein läheisiltäkin piiloon, sillä sitä tapahtuu tyypillisesti silloin, kun ulkopuoliset eivät ole näkemässä, toteaa THL:n yksikön päällikkö Helena Ewalds.
Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan vuonna 2018 naisista 5,1 prosenttia ja miehistä 3,6 prosenttia kertoi kokeneensa väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua nykyiseltä tai entiseltä kumppaniltaan.
Henkirikos on perheväkivallan skaalassa äärimmäinen esimerkki ja asiantuntija muistuttaa, että yleensä ennen sitä väkivaltaa on ollut jossain muodossa jo aiemmin.
– Harvoin traaginen tapahtuma on yksittäistapaus, Ewalds kommentoi MTV Uutiset Liven haastattelussa.
Lue myös: Poliisi: Väkivalta ei ole koskaan perheen sisäinen asia – toimi näin, jos kuulet väkivallan ääniä naapurista
Ewalds ajattelee, että etenkin terveydenhuollon ammattilaisten tulisi olla proaktiivisia perheväkivallan tunnistamisessa.
– En tarkoita, että lääkärin tai sairaanhoitajan tarvitsee epäillä [perheväkivaltaa], vaan että kuuluisi rutiineihin ottaa nämä asiat puheeksi.
– Kun hakee apua johonkin vammaan, siinä tilanteessa voisi kysyä, mistä kaikesta sen on saanut, neuvolassa toivottavasti kaikissa paikoissa kysytään väkivallan ja kaltoinkohtelun mahdollisuutta perheessä, asiantuntija antaa esimerkkejä.
Mitä on väkivalta?
Väkivallan muotoja on useita, kuten fyysistä, henkistä, seksuaalista tai taloudellista. Esimerkiksi kumppanin voimakas mustasukkaisuus, itsemurhalla uhkaileminen tai sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen voi olla henkistä väkivaltaa.
Mitä sitten, jos kotona tapahtuu asioita, jotka tuntuvat pahalta, mutta ei aivan osaa nimetä, mistä on kyse? Ewalds neuvoo, että auttavat puhelimet ovat hyviä paikkoja aloittaa silloin, kun tilanne tuntuu vielä epäselvältä.
