Muistatteko vielä ilmastonmuutoksen? Entä pakolaiskriisin? Syyrian sodan? Kreikan ja Turkin rajan?
Uusi globaali ongelma tapaa nopeasti haudata edelliset alleen. Nyt se on koronavirus, joka on jo määritelty pandemiaksi.
Kriisitilanteiden hallinta on avoimessa viestintäympäristössä käynyt yhä hankalammaksi. Hallitusten ja viranomaisten toimenpiteiden riittävyyttä kyseenalaistetaan erilaisin perustein. Kuvaavaa on, että tilanteita kommentoivat asiantuntevasti ihmiset ja tahot, joilla ei ole aiheesta – kuten nyt koronaviruksesta – mitään varsinaista asiantuntemusta. Tuloksena on pelkästään epävarmuuden ja hämmennyksen lisääntyminen, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Pekka Sauri.
Lue myös: Kommentti: THL:n pääjohtajan moka saattoi olla lottovoitto taistelussa koronaepidemiaa vastaan
En yritä tässä teeskennellä epidemiologia tai lääkäriä. Viestinnästä sen sijaan kuvittelen jotain ymmärtäväni. Olin jo ehtinyt kirjoittaa tätä huomattavasti kriittisemmän tekstin, kunnes torstaina tasavallan presidentin ja pääministerin rauhallinen, vakuuttava ja tyylikäs esiintyminen Ylen A-Talkissa muutti maiseman kertaheitolla.
Sähköinen viestintä on nopearytmistä.
Keskustelu saattaa kärjistyä minuuteissa tai jopa sekunneissa. Tämä asettaa viranomaisviestinnän aivan uuteen tilanteeseen. Samaan aikaan pitäisi päivittää tilannekuvaa, pohtia konkreettisia toimia ja olla mukana avoimessa keskustelussa, jossa kansalaisilla on paljon kysyttävää ja kommentoitavaa. Tehtävä on vaativa.
Houkutus leikkiä asiantuntijaa on suuri
Helposti leimautuu sinisilmäiseksi se, joka peräänkuuluttaa luottamusta viranomaisten asiantuntemukseen ja toimenpiteisiin. Verkko on pinkeänä kaikenkarvaista tietoa ja ”tietoa” viruksen leviämisestä ja sen vaikutuksista, ja viranomaisviestintä näyttäytyy monelle lähinnä toppuuttelemisena ja vastuun väistelemisenä. Houkutus on koko ajan tarjolla siihen, että itse kukin esittää tietävänsä jotakin, mistä viranomaiset ja päättäjät eivät tiedä.