Hallituksen koronaviestintä on ollut siinä määrin poukkoilevaa ja monitulkintaista, ettei ole iso ihme, jos ihmiset eivät automaattisesti riennä noudattamaan annettuja suosituksia. Epävarmuus on motivaation pahin vihollinen, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Pekka Sauri.
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti arvosteli perjantaina viranomaisten koronaviestintää ja kansalaisille annettua ohjeistusta epätarkaksi ja sekavaksi. Epäselvä viestintä on johtanut oikeuskanslerin mukaan siihen, etteivät ”kansalaiset aina tiedä, ovatko koronaan liittyvät ohjeet olleet suosituksia vai velvoitteita”.
Tätä tässä on ihmetelty. Kuuliaisenkin kansalaisen on ollut työläs pysyä jyvällä siitä, miten koronakriisissä pitäisi käyttäytyä. Hallituksen viestinnän ääripäät ovat olleet kovin etäällä toisistaan: ministeri Krista Kiuru uhkaili karanteenimääräysten rikkojia vankeusrangaistuksella ja toisessa päässä kuultiin alkukesästä, että kyllä niitä maskeja ”saa käyttää”.
Suositus käsittääkseni ei sisällä sanktioita, jos suositusta ei noudateta. Velvoite taas edellyttää jonkinlaista rangaistusseuraamusta. Lisäksi on vielä kuultu ”kehotuksia”, kuten THL:n pääjohtaja Markku Tervahaudan huhtikuinen puheenvuoro maskin käyttämisestä.
Viestintäongelmia sikiää jatkuvasti
Hallituksen epäselvä viestintä on kiteytynyt nimenomaan maskin käyttöön. Välillä maskit ovat olleet hyödyttömiä, välillä hyödyllisiä, joskus jopa haitallisia. Nyt maskikysymys näyttää onneksi ratkenneen siinä määrin kuin se voi ratketa: ellet pysty jossakin tilanteessa pitämään turvaväliä, kuten joukkoliikenteessä, käytä maskia.
Tämä on hyvä ja selkokielinen ohje, jonka kaikki välittömästi ymmärtävät. Mutta uusia viestintäongelmia sikiää kaiken aikaa. Päiväkoti-ikäisten lasten koronatestaus on näistä uusin. THL tiedotti torstaina: ”Jos lapsi sairastuu selkeästi uuteen infektioon, tai jos on syytä epäillä koronavirustartuntaa, esimerkiksi altistumistilanteen jälkeen, hänet tulee viedä testattavaksi.”
En tiedä, onko tämä suositus, kehotus vai velvoite. Kuulemma päiväkodeilla ei ole oikeutta edellyttää lapselta tositetta koronatestistä, joten ilmeisesti kyseessä on jälleen suositus tai ehkä pelkkä toivomus.
Kun samaan aikaan uutisoidaan pitkistä jonoista testauspisteisiin, lasten vanhemmilla on taas kiperiä valintoja edessään. Näytteen otto on lapselle tarpeeksi epämiellyttävä toimenpide ilman tuntikausien jonottamistakin.
Oma järki ei ole kaikilla sama
Kaikkein erikoisinta on kertoa, että kansalaisten pitäisi käyttää ”omaa järkeään”. Omaa järkeä pitäisi kai jokaisen käyttää vuorokauden ympäri – mutta elleivät viranomaiset anna kansalaisille selkeää tietoa järjenkäytön pohjaksi, se oma järki saattaa sisältää mitä hyvänsä.
Minun oma järkeni saattaa kertoa minulle, että koronavirus leviää Illuminatin soluttaman 5G-verkoston välityksellä, ja minun pitää käyttäytyä tämän mukaisesti. Oma järki ei ole kaikilla sama.
Eniten luotetaan presidenttiin
Ymmärrän hyvin, että hallitus ei kovin hanakasti lähde antamaan oikeudellisia seuraamuksia sisältäviä määräyksiä ja velvoitteita. Jos voimassa oleva lainsäädäntö ei niitä mahdollista, uuden lain valmistelu ja siitä päättäminen kaikkine valiokuntakäsittelyineen ja lausuntokierroksineen on raskas ja yleensä aikaa viepä prosessi. Uuden lain noudattamisen valvonta on vielä aivan oma lukunsa. Jäljelle jäävät nämä toivomukset, kehotukset, suositukset ja järjen käytöt.
Mutta: kehotusten ja suositusten teho on sama kuin niiden antajan painoarvo kansalaisten silmissä. Jos hallituksen viestintä on poukkoilevaa ja/tai monitulkintaista, ei ole iso ihme, että ihmiset eivät automaattisesti riennä suosituksia noudattamaan. Epävarmuus on motivaation pahin vihollinen.
Kriisiaikana pitää etulinjaan ajaa kaikkein järein viestintäkalusto. Suurin luottamuspääoma on monien mittausten mukaan Tasavallan Presidentillä. Minä nyt en ole mikään tappi tässä presidenttiä neuvomaan, mutta jos kansakunta on poikkeuksellisen vakavan kriisin keskellä – ja käsittääkseni koronapandemia on sellainen poikkeuksellisen vakava kriisi – ehkä presidentti Sauli Niinistön nauttimaa vankkaa luottamusta kannattaisi käyttää viestintäalustana. Se todennäköisesti hälventäisi hallituksen ja viranomaisten koronaviestinnän ympärillä leijuvaa sumua, ja kansalaiset tietäisivät mukisematta, miten arkisissa askareissaan toimivat.
Kirjoittaja on työelämäprofessori Helsingin yliopistossa ja MTV Uutisten kolumnisti.