Turvapaikanhakijoista kertovaa näytelmää tehdessä ohjaa Eija Ahvo pysähtyi suomalaisen työryhmänsä kanssa tajuamaan: näiden ihmisten tarinathan ovat tosia. Mutta ei kesäteatterissa voi olla liian vakava tämänkään asian äärellä. Sekaan mahtuu hassuja poliiseja ja kyläbaarin äijiä.
Kirkkonummen Veikkolassa, järven rannalla seisoo muutama pieni kupoliteltta vesisateessa. Vieressä on pystytettynä kulissina lauta-aita ja koppi, joihin on ripustettu kylttejä: ”Baari, kauppa, VOK.” Tuo lyhenne tarkoittaa tietysti vastaanottokeskusta. Järven rannassa on pari kumivenettä.
Kaikki arabialaiseen discoon
Vieressä on on iso lato, joka on kunnostettu tanssi- ja esiintymislavaksi. Sieltä kaikuvat nyt näytelmän säveltäjän Tuija Rantalaisen tekemät laulut ja riehakas arabialainen tanssimusiikki. Pako Veikkolaan -näytelmän viimeiset harjoitukset siirrettiin sateen alta latoon.
– Tässä näytelmässä kaikki saavat tanssia. Myös yleisö, lupaa ohjaaja Eija Ahvo.
Hän katselee järvelle, joka on myös osa näyttämöä.
– Kunhan päästään viikonlopun ensi-iltaan ulkoilmassa, niin tuolta he sitten tulevat – kumiveneillä.
