Pako Veikkolaan kumiveneillä – kesäteatteri saa pakolaiskriisistä irti draamaa ja huumoriakin

Kirkkonummen Veikkolassa, järven rannalla seisoo muutama pieni kupoliteltta vesisateessa. Vieressä on pystytettynä kulissina lauta-aita ja koppi, joihin on ripustettu kylttejä: ”Baari, kauppa, VOK.” Tuo lyhenne tarkoittaa tietysti vastaanottokeskusta. Järven rannassa on pari kumivenettä.

Kaikki arabialaiseen discoon

Vieressä on on iso lato, joka on kunnostettu tanssi- ja esiintymislavaksi. Sieltä kaikuvat nyt näytelmän säveltäjän Tuija Rantalaisen tekemät laulut ja riehakas arabialainen tanssimusiikki. Pako Veikkolaan -näytelmän viimeiset harjoitukset siirrettiin sateen alta latoon.

– Tässä näytelmässä kaikki saavat tanssia. Myös yleisö, lupaa ohjaaja Eija Ahvo.

Hän katselee järvelle, joka on myös osa näyttämöä.

– Kunhan päästään viikonlopun ensi-iltaan ulkoilmassa, niin tuolta he sitten tulevat – kumiveneillä.

Tv-tähti kotikylänsä hyväksi

Eija Ahvo oli MTV:n viihteen kulta-aikaan kanavan suosituimpia esiintyjiä, mm. Soitinmenot-ohjelmassa Susanna Haaviston, Heikki Kinnusen ja Erkki Saarelan kanssa. Nyt hän tekee työtä myös kotikylänsä kulttuurin eteen.

– Haluamme tehdä näytelmiä lähiseutumme aiheista. Tänä vuonna ei ollut vaikeaa miettiä, mikä on kesäteatterin aihe.

Kirkkonummen kaksi vastaanottokeskusta ovat herättäneet pulinaa, joka on jo laantunut. Eija Ahvo alkoi heti viime syksynä opettaa teatteria turvapaikanhakijoille. Ja nyt kesällä tietysti näyttämölle.

– Ei sieltä ollut vaikeaa poimia innostuneita. Lukuharjoituksissa me suomalaiset tajusimme, että näiden ihmisten kärsimykset: kuolemanpelko ja pako sodan jaloista ovat totta. Osin tämä on dokumenttiteatteria.

Hyväksy hymyllä, paranna naurulla

– Täällä on nyt hyvä olla, huokaisee Irakin Mosulista paennut Saad Ali Hussein. Tämä on kaunis paikka ja teatterissa saa uusia ystäviä. Suomen kielen taitonikin kehittyy tässä projektissa.

Miten tällainen aihe taipuu kesäteatteriksi, joka mielletään enemmänkin viihteeksi ja lystinpidoksi?

– Nostamme ääripäät näyttämölle, vastakohdistahan se draama syntyy, vinkkaa ohjaaja Eija Ahvo. Ihminen on aika humoristinen otus – varsinkin silloin, kun se on tosissaan.

Näytelmässä kuullaan tarinoita menetyksistä, mutta myös naurua ja toivoa ja huumoria ennakkoluuloista.

Lopuksi todellakin tanssitaan discoa, että soittajien esiintymiskoroke natisee liitoksissaan. Viimeinen ohjelmanumero on liikuttava kädenojennus – kuorolaulu, joka kehottaa "hyväksymään hymyllä niin kylän raitilla kuin kaupan kassalla".