Vuosi 2020 jää mieleen pelon, mutta myös pelottelun vuotena. Vaikka koronavirusinfektio on ärhäkkä tauti leviämään ja hengenvaarallinen ennen muuta ikääntyneille, mikään tuonelan niittokone se ei ole ollut. Täällä Suomessa tehohoidon saaminenkaan ei ole vaarantunut. Nyt kun rokotukset ovat alkaneet ja vuosi vaihtuu, myös viranomaisviestinnässä pitäisi siirtyä hälytysmoodista rauhallisempaan tyylilajiin, kirjoittaa MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen.
Melkein kokonainen vuosi meitä on pommitettu päivittäisillä koronatartuntaluvuilla, kerrottu hoitoa tarvitsevien määrät ja lueteltu kuolleet, ruumis ruumiilta. Tiedotusvälineiden viikkorutiiniksi on muodostunut STM:n, THL:n ja HUS:n tiedotustilaisuuksien seuraaminen ja niistä raportoiminen. Näissä infoissa on jaettu tietoa, mutta niillä on ollut myös voimakas kriisitunnelmaa ylläpitävä vaikutus. Se varmaan on ollut tarkoituskin, mutta oliko tarkoitus myös, että oheisvahinkona osa inforumballe altistuneista kansalaisista on suorastaan ahdistunut?
Jos pitäisi arvata vuoden siteeratuin lause mediassa, se kuuluu: ”Tilanne on vakava.”
Vakavuus on toki suhteellinen käsite, ja aina voidaan sanoa, että jos ei nyt olla tosissaan, jotakin vielä pahempaa tapahtuu. Silti: mitään erityisen uutta tai yllättävää ei pandemian alun jälkeen ole tapahtunut. Luvut ovat olleet maltillisia, ainakin täällä Suomessa. Kesäksi tauti hiipui niin kuin muuallakin Euroopassa, ja syksyllä se sai uutta vauhtia. Asiantuntijat ovat pitäneet kehityskulkua täysin odotettuna.
Uhkien liioittelu kääntyy itseään vastaan
Suomessa rajoituksia kiristettiin loppusyksystä, tarkoituksena ehkäistä jouluruuhka sairaaloissa. Jotkut halusivat enemmänkin. Koronapandemian oloissa melkoiseksi vallankäyttäjäksi äitynyt Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ajoi valmiuslain käyttöönottoa. Julkisuudessa epäiltiin, että peruste ei ollut epidemiologinen vaan taloudellinen. Suomeksi: ei terveyden vaan rahan vuoksi. Valmiuslain avulla hoitajat olisi saatu pyhinä töihin halvemmalla.
Miten on käynyt? Jouluruuhkaa ei sairaaloihin tullut. Suomi ei myöskään bilettävän nuorison vuoksi ajautunut Espanjan tielle kuten HUS syksyllä varoitti. Ei tullut tuhansia kuolleita.
Varoittelun ansiota? Kuka tietää.
Viranomaisten kannattaa silti ottaa huomioon, että ylenmääräinen toisto ja uhkien liioittelu puhumattakaan taudin käyttämisestä verukkeena jonkin toisen asian ajamiseen kääntyvät helposti itseään vastaan. Näin käy varsinkin, jos ihmisten omat havainnot arjessa eroavat kovasti julkisuudessa esitetyistä kauhuskenaarioista.
Jotain esimakua tästä antoi Maaseudun Tulevaisuuden joulun alla julkaisema mielipidemittaus, jossa kysyttiin kansalaisten joulunvietosta. Yli 80 prosenttia ilmoitti tapaavansa jouluna myös oman perheensä ulkopuolisia ihmisiä. Eli toimivansa vastoin viranomaisten kehotuksia.
Ruuhkat Pohjois-Suomen hiihtokeskuksissa ovat toinen merkki siitä, että yhä useampi kansalainen luottaa enemmän omaan riskiarvioonsa. Jos ei ole liikaa ikää eikä kuulu riskiryhmään, miksi pelätä.
2021 tullaan muistamaan rokotuksista
Nyt rokotukset ovat siis alkaneet, ja kevään aikana suuri osa suomalaisista saa suojan koronaa vastaan. On siis perusteita olettaa, että alkava vuosi 2021 on monella tapaa erilainen kuin vuosi 2020: se on vapaampi, sosiaalisempi, tapahtumarikkaampi ja elämyksellisempi. Sanalla sanoen normaalimpi.
Myös viranomaisten kannattaisi aloitella paluu normaaliin ja miettiä viestintästrategiansa uusiksi. Kun yhä suurempi osa kansasta on saanut rokotteen, hälytysmoodista pitää irtautua. Näin siitä huolimatta, että koronaan voi yhä kuolla ja edelleen sen vuoksi voi joutua teholle. Tämän voi kertoa kansalle, kyllä kansa kestää.
Vuosi 2021 tullaan epäilemättä muistamaan piikistä. Se on rokottamisen vuosi. Mutta toivottavasti vuosi 2021 jää mieleen myös siitä, että enää koronaan liittyvä kuolema ei päädy uutisgrafiikkaan päivittyväksi numeroksi.
Ja ehkäpä viranomainenkin rohkenee lausua: ”Tilanne ei enää ole vakava.”