Opetusministeri Jussi Saramon kolumni: On Suomen edun mukaista huolehtia myös köyhien maiden rokotekattavuudesta

Valitettavasti maailmalla tilanne ei ole rokotusten osalta kuitenkaan edes niin hyvä kuin Suomessa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vain noin viidennes maailman väestöstä saa koronarokotteen vuoden 2021 aikana.

Näistäkin rokotteista huomattava osa menee länsimaihin, joten köyhimpien maiden rokotekattavuus on heikkoa vielä pitkään. Helmikuun puolivälissä YK:n pääsihteeri António Guterres totesi, että maailmassa on yhä peräti 130 maata, joissa ei ole annettu vielä ensimmäistäkään koronarokotetta.

Sen lisäksi, että on jo itsessään epäoikeudenmukaista, että köyhimmät ja heikoimpien terveydenhuoltojärjestelmien maat, saavat rokotteita vasta viimeisenä, tilanne on myös Suomen etujen vastainen.

Lukuisat asiantuntijat ovat varoittaneet, että uusia ja mahdollisesti myös rokotteille vastustuskykyisiä virusmuunnoksia saattaa kehittyä, jos virus pääsee leviämään pitkään kattavan maailmanlaajuisen rokotesuojan puuttuessa. Pelkona on siis, että maailmalla kehittyisi sellaisia koronaviruksen mutaatioita, jotka heikentäisivät jo annettujen rokotteiden tehoa.

Pahimmassa tapauksessa tämä voisi tarkoittaa sitä, että joutuisimme palaamaan rajoitustoimiin vielä rokotekattavuuden saavuttamisen jälkeenkin.

Lue myös: Tehoaako nykyinen koronarokote myös muuntoviruksiin ja uskaltaako sen ottaa? THL:n ylilääkäri oikoo vääriä käsityksiä

Vaikka pelot rokotteille vastustuskykyisistä mutaatioista eivät toteutuisikaan, on rokotteiden globaalin saatavuuden lisäämisellä myös myönteisiä talousvaikutuksia. Esimerkiksi Kansainvälinen kauppakamari on arvioinut, että matalan tulotason maiden hidas rokotustahti johtaa noin 4,5 biljoonan dollarin menetyksiin länsimaissa.

Länsimaat kärsivät köyhimpien maiden hitaasta rokotustahdista ennen kaikkea, jos kasvavat tartuntamäärät estävät tärkeiden raaka-aineiden ja muiden hyödykkeiden vientiä. Lisäksi monet nousevat taloudet ovat merkittäviä vientikohteita myös länsimaiden tuotteille ja palveluille.

Kyse on myös ulkopolitiikasta ja länsimaiden asemasta tulevaisuuden globaalipolitiikassa. Isot rokotevalmistajat Intia ja Kiina ovat jo ilmoittaneet lahjoittavansa merkittäviä määriä rokotteita köyhimpiin maihin. Tässä tilanteessa epäsolidaarinen asenne ei olisi esimerkiksi Euroopan unionin kannalta kovin pitkänäköistä.

Tarvitaan samanaikaisia toimia. WHO:n alaiselle Covax-ohjelmalle olisi tärkeää turvata riittävä rahoitus, jonka kautta hankitaan ja jaetaan rokotteita köyhimmille maille. Toiseksi, länsimaiden on jaettava eteenpäin hankkimansa ylimääräiset rokoteannokset. Kolmanneksi, rokotetuotannon kapasiteettia on parannettava koordinoidusti ympäri maailman. Mikäli tämä edellyttää julkisia panostuksia, on niitäkin tehtävä.

Näiden tekijöiden lisäksi pidän tervetulleena kansainvälistä keskustelua rokotteiden patenttisuojasta. Suomi tulee noudattamaan nyt ja tulevaisuudessa kaikkia sopimusoikeudellisia velvoitteitaan. Samaan aikaan on tarpeellista käydä keskustelua siitä, minkälaista sääntelykehikkoa rokotteiden ja välttämättömien lääkkeiden riittävän saatavuuden takaamiseksi tulevaisuudessa tarvitaan.

Vastaava asetelma toistuu myös monissa muissa kysymyksissä. Globaalipolitiikka on täynnä tilanteita, joissa Suomen kansallisen edun ja kansainvälisen solidaarisuuden välillä ei ole ristiriitaa. Tämä näkyy niin työehtojen, ilmastonmuutoksen torjunnan, kuin verotuksenkin kohdalla.

Yhteenkietoutuneessa maailmassa tarvitaan yhä useammin globaaleja ratkaisua. Suomen etujen tehokas edistäminen ei siis useinkaan tarkoita sisäänpäin käpertymistä, vaan rohkeutta ratkaista ongelmia yhdessä muiden maiden kanssa.

Lue myös: Thaimaa keskeytti Astra Zenecan koronarokotteen käytön

Tanska keskeyttää Astra Zenecan koronarokotteen käytön toistaiseksi – syynä veritulpat