Oopperatähti muistelee uraansa – "Tyttäreni joutui häpeämään isänsä ammattia"

Jaakko Ryhäsen uran alussa ihmiset halveksuivat oopperalaulajan työtä. Sittemmin Ryhänen nousi arvostetuksi solistiksi ja "oopperalaulajien Mekan" lavalle. Menestyksen takia vapaa-aikaa ei juuri ollut eikä päivääkään kulunut huolehtimatta omasta äänestä.

– "Ai, sinä laulat oopperassa. Mitä teet työksesi?".

Tällaisia kommentteja oopperalaulaja Jaakko Ryhänen sai kuulla ammatistaan 1970-luvulla.

– Ihmiset katsoivat minua säälien, koska työtäni ei pidetty kunnollisena. Jopa tyttäreni joutui häpeämään isänsä ammattia koulussa, Ryhänen kertoo.

Oopperalaulajan työhön kuului ja kuuluu edelleen silti paljon muutakin kuin mitä yleisölle näkyy.

– Olin Kansallisoopperan harjoituksissa aamuyhdestätöistä iltapäiväkolmeen ja iltaseitsemästä iltakymmeneen. Työpäivien kaksiosaisuus vei koko päivän. Vapaa-aikakaan ei ollut vapaata, sillä rooleja opiskeltiin koko ajan.

Arvostusta Wienissä

Ryhänen kertoo, että hän alkoi saada arvostusta 1980-luvulla kansainvälisen uran alkaessa.

– Menin kerran Wienin valtionoopperassa työskennellessäni oopperataloa vastapäätä sijaitsevaan apteekkiin ostamaan särkylääkkeitä ja kuumemittarin. Saapuessani farmaseutti kysyi huolestuneena, onko kamarilaulaja tullut sairaaksi. Ihmettelin, kuinka hän tunsi minut – kuulemma he tunsivat kaikki valtionoopperan laulajat.

– Reaktio oli täydellinen vastakohta sille, mitä olin Suomessa oppinut – ettei kannata edes ääneen sanoa, mitä tekee työkseen. Nyt Suomikin on toki muuttunut. Oopperalaulajan ammattia pidetään ihan kunnon työnä.

Kahdeksan–kymmenen vuoden lippujono

Ryhänen oli koko 40-vuotisen uransa ajan kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperaan. Silti hän ehti tehdä 30 vuoden ajan paljon töitä myös ulkomailla.

– Saatoin kiertää eri maiden näyttämöitä yhteen putkeen jopa yli puoli vuotta. Kolusin kaikki isot oopperatalot Etelä-Amerikkaa myöten. Wien alkoi tuntua lähes kotikaupungilta, ja Pariisikin oli ihana.

Vuosien 2003–2006 kesät Ryhänen vietti Saksan Pohjois-Baijerissa Bayreuthin musiikkifestivaaleilla, jossa esitetään vain Richard Wagnerin oopperoita.

– Wagnerin faneja oli niin paljon, että festivaaleille oli kahdeksan–kymmenen vuoden lippujono. Laulajalle oli kuin Mekka päästä esiintymään siellä. Itse lauloin Lentävän hollantilaisen roolia.

Vaikka näytösten välillä oli joskus kymmenenkin päivää, lomailulle ei ollut aikaa.

– Näyttämö ja yleisö olivat niin vaativia, että mielessä pyöri koko ajan, että ääni täytyy pitää kunnossa.

Laulettava joka päivä

Klassiset laulajat pitävät huolta äänestään kuin urheilijat fysiikastaan.

– Oopperalaulajan pitää harjoittaa äänielimistöä ja hengitystä päivittäin. Joka päivä lauletaan jonkin verran.

Fyysisen kunnonkin on oltava hyvä, muuten ei jaksa laulaa.

– Laulu on kovaa työtä. Siinä ihminen on itse oma mikrofoninsa. Vaatii tietynlaisen instrumentin ja tekniikan, että ääniaalto etenee yli orkesterin.

Ryhänen piti kunnostaan huolta kävelemällä tunnin–puolitoista joka päivä.

– Los Angelesissa työskennellessäni ajoin vapaapäivinä Tyynenmeren rantaan Santa Monicaan tekemään kävelyretkiä samoissa maisemissa kuin Hollywood-elokuvien tähdet.

Vaimo tuki virkavapaalla

Ryhäsen perhe odotti häntä työmatkojen ajan Suomessa.

– Jos lapsilla oli koulusta loma, he tulivat mukaan. Eräässä vaiheessa vaimoni jäi myös kahden vuoden virkavapaalle, koska en enää jaksanut matkustaa yksin.

– Jos lähdin esimerkiksi Amerikkaan tekemään esitystä, se kesti harjoituskausineen ja näytöksineen aina vähintään kaksi kuukautta. Yksin eläminen paineisen ammatin kanssa oli aika raskasta. Puoliso vierellä helpotti.

Studio55.fi/Piia Simola

Lue myös:

    Uusimmat