Eisbären Berlinin matka jääkiekon CHL:ssä katkeaa ensi tiistaina Göteborgissa, mutta se ei lannista saksalaista Ralf Czygania.
Eisbärenin ikifani keskeyttää lomaviikkonsa Etelä-Turkissa ja lentää vaimonsa kanssa Istanbulin kautta Ruotsiin toivomaan CHL-ihmettä. Frölunda voitti avausosan 6-1 Saksassa.
Pakkohan tuolla fanikatsomossa on käydä juttelemassa. Saksan kiekkoliigajoukkue Eisbären Berlinin ottelussa tunnelma on sellainen, ettei Suomesta tahdo vastaavaa löytyä. Kannatuslaulut raikaavat taukoamatta ympäri hallia, ja tilanteen niin vaatiessa vihellys vihloo korvia.
Fanikatsomon alarivillä tulee tymäkän hienhajun ja tyhjentyneiden muovituoppien lisäksi vastaan kolme nuorta, mustapaitaista fania, jotka pysäyttävät kohteliaasti.
- Hei, pukeudut kuin casual. Haluaisin varmistaa, että ethän ole ultra, kysyy Annaksi itsensä esittelevä nuori nainen.
Vakuutan etten ole casual ultra, eli huliganismiin taipuva tappelija, vaikka satunkin verhoamaan itseni tennareihin, farkkuihin ja neulepaitaan. Kerron sen sijaan olevani Suomesta eli samasta maasta kuin joukkueen maalivahti Petri Vehanen.
- Hyvä! Me pidämme jääkiekosta juuri siksi, että täällä ei tapella, toisin kuin jalkapallokatsomoissa, Anna kertoo hymyillen hupparissa, joka julistaa suvaitsevaisuutta ja antifasismia.
Jääkiekko, kuten mikä tahansa urheilu, on Saksassa jalkapallon rinnalla marginaalissa. Isossa maassa se ei kuitenkaan kerro koko totuutta: Berliinin hulppealla Mercedes-Benz Arenalla perinteisen kilpakumppanin Adler Mannheimin kohtaamista todistaa yli 11 000 katsojaa. Jääkarhujen katsojakeskiarvo tällä vuosikymmenellä on yli 13 000.
Tosin piirit tuntuvat ainakin ensituntumalla vähän pieniltä: Anna kertoo olleensa lapsenvahtina Vehasen kahdelle lapselle.
- Petri on hyvin mukava myös kaukalon ulkopuolella. Ja hänestä todella pidetään täällä, hän on loistava maalivahti ja samalla kuin isä nuoremmille maalivahdeillemme.
Fanibussilla Luulajaan ja Lappeenrantaan
Ylempänä fanikatsomossa lauluille takoo tahtia harmaantunut tukka hiessä Ralf Czygan, joka kutsuu suomalaisvieraan pelin jälkeen mukaansa fanitapaamiseen. Ottelu on päättynyt 4-3-kotivoittoon, ja muutama kymmenen uskollisinta kannattajaa jää hallin ravintolaan kuulemaan joukkueen kahden alle 20-vuotiaan tulokkaan ajatuksia. (Nuorempi faniosasto on siirtynyt muutaman sadan metrin päähän konttirakennukseen katselemaan uusintana neljän vuoden takaista riemukasta finaalivoittoa Mannheimista!)
Czygan ja kaverinsa, Vehasen fanipaitaan pukeutunut Rainer Seefeld, tarinoivat laajasti Eisbärenin historiasta. Esimerkiksi siitä, miksi katsomosta edelleen kajahtaa aika ajoin vaativa huuto Dynamo, Dynamo, Dynamo, vaikka joukkueen nimi on Eisbären, ja pelaajat muun muassa saapuvat jäälle valtavan pumpattavan jääkarhun sisältä.
- Berliinin Dynamo oli Itä-Saksan turvallisuusviranomaisten, kuten Stasin, seura. Sen nimen maineella ei oikein sponsoreita saanut Saksojen yhdistymisen jälkeen 1990-luvun alussa, Seefeld hymähtää.
Ralf Czygan, tuttavallisemmin Ralle, kertoo nähneensä katsomosta kaikki Eisbärenin kotiottelut vuodesta 1992 - ja myös useimmat vieraspelit. Tänä syksynä hän ajoi joukkueen fanibussin Berliinistä CHL-vieraspeleihin Suomeen ja Ruotsiin.
- Ensin Tanskan kautta Helsingborgiin, sieltä Tukholmaan, josta laiva Turkuun. Siitä länsirannikkoa ylös pohjoiseen ja Ruotsiin Luulajaan peliin. Sieltä Suomen läpi Lappeenrantaan SaiPa-peliin. Sieltä takaisin Turkuun ja tuloreittiä takaisin Saksaan.
Czygania itseäänkin vähän naurattaa nähdessään kuulijan epäuskoisen ilmeen. Kilometrejä bussin mittariin kertyi noin 4000.
Tuloksellisesti reissu ei ollut turha: Berlin pudotti CHL:n alkulohkossa jatkosta Mestarien liigan toissa kauden mestarin eli Luulajan. SaiPa ja Eisbären etenivät 32 parhaan joukkoon.
Vaimo lentää mukana
Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Berlinin voittokulku jatkui, kun kyydistä putosi Jarkko Immosen edustama sveitsiläinen EV Zug. Tavatessamme Saksassa edessä olivat neljännesvälierät CHL:n hallitsevaa mestaria, kivikovaa göteborgilaista Frölundaa vastaan.
Rainer Seefeld kaataa kiukaalle lisää fanituslöylyä.
- Voitko uskoa tätä: Ralf on Frölunda-vieraspelin aikaan viettämässä viikon lomaa Etelä-Turkissa. Hän aikoo keskeyttää loman ja lentää ensin Istanbuliin ja sieltä Ruotsiin katsomaan peliä. Ja pelin jälkeen hän lentää taas takaisin Turkkiin jatkamaan lomaa!
Nyt on pakko kysyä, onko Czyganilla kenties perhettä?
- On minulla vaimo. Hän lentää mukana, Czygan naurahtaa ja käy kuin todisteeksi nykäisemässä rouvansa mukaan juttelemaan.
Esimerkiksi vedonlyöntiyhtiö NordicBet antoi ennen pudotuspelejä Frölundalle pienimmän kertoimen koko CHL:n mestaruudesta. Berlinin kerroin taas oli koko joukon suurimpia, eikä se ole Mannheim-liigapelin perusteella ihme: Vehanen saa huhkia tosissaan, koska joukkueena puolustamisen taso berliiniläisillä on jostain huvittavan ja karmivan välimaastosta.
Jääkarhufaneja kuunnellessa kiertyy mieleen väkisinkin ajatus HJK:sta. Suomalaiset futisfanit matkustavat kesäisin toivorikkaina ympäri Eurooppaa katsomaan, josko suomalaisseura tällä kertaa selviytyisi europelien lohkovaiheeseen.
Saksalaiselle kiekkofanille Champions Hockey League tarjoaa vähän samanlaisen mahdollisuuden: nähdä oman joukkueen menestyvän ja hankkivan sitä kautta huomiota koko Euroopalta.
Matka maineeseen on pitkä ja töyssyinen, ja juuri siksi asiaan uskoville kannattajille on nostettava hattua.
10:03
