Onko tämä edessä myös Suomessa? Käynti ensiavussa 8 000 euroa ja synnytys sairaalassa 70 000 euroa

Monen sadan kainalosauvat mukaan, varmuuden vuoksi

San Franciscossa asuvan suomalaisperheen kolmevuotias lapsi joutui hengityskoneeseen kolmeksi päiväksi ja teho-osastolle viideksi päiväksi.

– Lopputulema oli 160 000 dollarin lasku, jonka omavastuu oli 3 000 dollaria. Tuossa mittakaavassa se tuntui vähäiseltä. Lapsi sai loistavaa hoitoa ja jäi henkiin. Suomessa olisi omavastuu varmaankin ollut muutaman sadan euron luokkaa, perheen äiti kertoo.

Anne-Mari Parkkinen kertoo joutuneensa pahan oksennustaudin päätteeksi nesteytykseen.

– Olin ensiavussa muutaman tunnin ja sain pari pussia nestettä. Lasku oli 9 000 dollaria.

Kipeää polvea lääkäriasemalla näyttäneelle Hanna Maulalle ojennettiin lähtiessä kainalosauvat, varmuuden vuoksi.

– Hinnasta ei ollut mitään puhetta. Myöhemmin kävi ilmi, että ne maksoivat monta sataa dollaria. Sauvat jäivät käyttämättä, eikä niiden palauttaminen ollut mahdollista edes kierrätystarkoitukseen lahjoitettuna.

Lasku on neuvottelun aloitus

Sairastuneilta laskutettavat summat eivät yleensä ole todellisesti maksettuja summia. Summat asetetaan korkeaksi, jotta sairaalalle jää katetta vakuutusyhtiön alennuksen jälkeen. Mikäli tietää etukäteen olevansa käteisasiakas, saa parhaan alennuksen.

Jatkuva riski on, että vakuutusyhtiö jostain syystä hylkää laskun, jolloin potilas joutuu maksamaan hinnan, jossa ei ole vakuutusyhtiön alennusta. Edullisempaan käteishintaan ei tässä vaiheessa enää ole paluuta.

– Esimerkiksi MRI-kuvan markkinahinta on 500 dollaria. Palveluntarjoaja laskuttaa vakuutusyhtiötä 2000 dollaria, mutta sopimushinta on 700, jolloin alennus voi olla 1 300 dollaria. Mikäli vakuutus ei korvaa, asiakkaalta laskutetaan 2 000 dollaria, joka on puhtaasti virtuaalinen hinta kaikissa muissa tilanteissa, laskutuslogiikkaan perehtynyt Tomi Maila selittää.

MRI-kuvien lähtöhinta varakkaiden klinikoilla esimerkiksi Kalifornian Los Gatosissa on tosin jopa 5 000 dollaria.

– Käteisellä maksava saattaa saada alennuksen, tai sitten ei. Lääkärit tai sairaalat eivät aina edes kysyttäessä tiedä, kuinka paljon palveluista lopulta laskutetaan, hinnoitteluun perehtynyt Karri Saarinen kertoo.

– Kannusteet ovat vastaavat kuin vaikka yritysasiakkaille myytävissä palveluissa, joissa saavutettu alennus mittaa sisäänostajan suorituskykyä. Myyjän kannattaa hinnoitella palvelu yläkanttiin, koska hinta joka tapauksessa tulee reilusti alas. Terveydenhuollossa tämä nousee ongelmaksi, kun vakuuttamattomat potilaat joutuvat maksamaan tähtitieteellisiä hintoja ja vakuutettujen omavastuut nousevat jopa kymmeniin tuhansiin dollareihin.

Joku nauraa matkalla pankkiin

Hintojen korkeana pitämiselle on voimakas kannustin

– Oletetaan, että hallintokulut ovat noin 17 prosenttia laskutetuista summista ja voitto kolme prosenttia. Voittosumma on sitä suurempi, mitä isompi lasku. Vertaa äitiin, joka sanoo lapselleen, että saat kolme prosenttia kulhollisesta jäätelöä.

Yhdysvaltalainen media on täynnä tarinoita, joissa sairaalaan tuodulle tiedottomalle tai sekaisin olevalle potilaalle on tehty laaja kirjo toimia, joiden lopuksi esitetään valtava lasku.

– Itse hoidon tasossa Yhdysvalloissa ja Suomessa ei ole suuria eroja. Suomessa ongelma on palveluiden hitaus. Hoitoon pääsy voi kestää vähintään puoli vuotta, kun taas Yhdysvalloissa saa ajan usein jo seuraavalle viikolle. Harvinaislääkkeissä on kokeita enemmän Yhdysvalloissa, kun taas Suomeen tulevat uudet lääkkeet hitaammin. Esimerkiksi syövän hoidossa tällä voi olla merkitystä, lääkäri Maria Haanpää arvioi.

– Suomessa ei kukaan kuitenkaan menehdy tavallisiin sairauksiin lääkkeiden puutteen vuoksi, mutta Yhdysvalloissa ja kehitysmaissa diabeetikolla ei välttämättä ole varaa insuliiniin.

Piilaaksossa asuva suomalaisen Rovion Jarkko Rajamäki pitää Suomen sote-keskustelun kannalta relevanttina amerikkalaisen valinnanvapauden dynamiikan kiteyttämistä.

– Kun potilaalla on vakuutuksen ottamisen jälkeen piikki auki vakuutusyhtiön suuntaan, voi nuhaa hoidattaa halutessaan professorilla yleislääkärin sijaan. Palveluntarjoajat tietävät tämän, jolloin jokainen nyrjähtänyt varvas magneettikuvataan varmuuden vuoksi ja potilas kokee saavansa hyvää hoitoa, Rajamäki analysoi. 

– Vakuutusyhtiöitä eivät kiinnosta kustannukset, koska ne voi siirtää vakuutusten hintoihin. Vakuutukset maksaa yleensä työnantaja, joista suurin osa on liian pieniä, voidakseen vaikuttaa tilanteeseen. Seurauksena on terveydenhuoltokustannusten räjähtäminen. Joku tietysti nauraa matkalla pankkiin, mutta se ei ole potilas.

Tappiota tilkitään

Taustalla on myös rakenteellinen perusongelma, jossa Yhdysvalloissa sairaaloiden on pakko hoitaa julkisrahoitteisen puolen potilaita Medicare ja Medicaid -vakuutusjärjestelmien kautta.

Sairaala saa kovan kansallisen kustannussäätelyn vuoksi potilaista merkittävästi hoidon todellisia kustannuksia vähemmän rahaa.

Puolet potilaista saattaa tuottaa sairaalalle vakavaa taloudellista tappiota. Niiden peittämiseksi pyritään laskuttamaan valtavia katteita jokaisessa mahdollisessa paikassa. Lasku on usein vasta neuvottelun avaus.

– Yhdysvalloissa on sekä sairaalan että vakuutusyhtiön kannalta aina parempi, mitä enemmän potilas joutuu riidanalaisesta laskusta maksamaan, HUSin Lastensairaalan johtaja Jari Petäjä selittää.

Suomen sote-valmistelussa ei Petäjän mielestä ole otettu tätä mekanismia huomioon. Sairaanhoidon tuotantoa avataan yhtä aikaa markkinoille ja valtion taholta rakennetaan tarkoituksella kovempaa kululeikkuria, kuin mihin sairaanhoidon todellinen kustannusrakenne ja sen taso antavat mahdollisuuden.

– Maksumieheksi tällaisessa järjestelmässä päätyy aina potilas. Vakuutusyhtiöt kyllä selviävät. Vähävaraiset saavat minimaalista hoitoa, ilman heille itselleen koituvaa suurta taloudellista riskiä. Maksukykyiset kansalaiset päätyvät tietämättään ylihoidon kohteeksi ja kohtaavat suuren henkilökohtaisen talousriskin.