Onko oikein mennä naimisiin, jos ei ole rakastunut? Naisella kinkkinen ongelma: "Jos olisin 25-vuotias, jatkaisin matkaa, mutta..."

– Miten ihminen erottaa toisistaan tyytymisen ja hyvän, loogisen päätöksen tekemisen, kysyy nimimerkki Choosing a Mate, vapaasti suomennettuna kumppanin valitseminen, Washington Post -lehdessä.

Kysyjä on tiukan paikan edessä: hän toivoo lasta, mutta tunnustaa, ettei ole unelmakumppaninsa kanssa.

– Olen hyvän ihmisen kanssa, rakastan häntä ja hän minua, mutta ”kipinää” tai ”rakastuneena olemisen tunnetta” ei minun puoleltani ole, kysyjä kuvaa.

Hän tunnustaa, että häntä masentaa ajatus siitä, ettei hän saa koskaan enää kokea rakkauden huumaa.

– Jos olisin 25, jatkaisin matkaa, mutta olen kolmekymppisteni loppupuolella ja vaihtoehtojen määrä kutistuu koko ajan, tunnen olevani onnekas, kun olen tavannut jonkun, joka välittää minusta, vaikkei perhosia (vatsassa) olekaan. Ja tiedän, että ne menevät ohi, mutta olisi hauskaa, jos niitä olisi edes lyhyen hetken. En halua uhrata tulevaa perhettäni, koska odotan satua. Mutten halua uhrata rakastuneena olemista siksi, että pelkään.

Vastaajana toimii lehden kolumnisti Carolyn Hax. Hän kysyy, miltä tuntuisi kuulla samanlaiset sanat kyseisen miehen suusta.

– Jos hän tietäisi, että menet naimisiin hänen kanssaan vain saadaksesi vauvan, haluaisiko hän vielä naida sinut? Hax kysyy.

Hänen mielestään kysyjän ulkoinen motiivi avioliitolle aiheuttaa moraalisia ongelmia.

– Kysymyksesi on myös vain kysymysten alku: kun saat vauvan, mitä sitten? Hax ihmettelee.

Hän kyseenalaistaa esimerkiksi sen, mistä lapsi oppii kahden rakastavan aikuisen suhdemallin, tai mitä äiti tälle vastaa, jos lapsi tulevaisuudessa kysyy häneltä, voiko ihmisen kanssa seurustella, vaikkei tähän ole rakastunut.

– Jos et kykenekään tulemaan raskaaksi, mitä sitten? Jos kumppanisi sairastuu tai vammautuu ja tulee riippuvaiseksi sinusta, mitä sitten? Ja entä, jos nait hänet ja tulet raskaaksi, ja rakastut korviasi myöten mieheen, joka siirtyy toimistollesi töihin, mitä sitten?

Lopuksi Hax huomauttaa, ettei usko avioliiton olevan hyvä idea, elleivät sen osanottajat tahdo innokkaasti jakaa loppuelämiään toistensa kanssa.

Mitä mieltä sinä olet aiheesta?

Lähde: Washingtonpost.com

***