"On vain pakko jatkaa treenaamista" – liikuntalääketieteen erikoislääkäri huolissaan lisääntyvästä fitness-trendistä

Fitness-kisoissa on oma luokka nuorille. Pippa Laukka, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, on huolissaan lisääntyvästä fitness-trendistä.

– Nuorin, joka on minulle laittanut viestiä, on ollut 12-vuotias. Viestissä sanotaan, ettei syöminen ole hallussa ja haluaisi fitness-juttuja. Kun olen terveydenhoitajien kanssa jutellut, on käynyt ilmi, että menossa on selkeä fitness-trendi. On hyvä, että nuoret liikkuvat ja syövät terveellisesti, mutta fitness-kilpailuihanne ei ole hyvä asia, Nora Yrjölä sanoo.

Yrjölä on personal trainer ja liikunnanohjaaja. Hän kilpaili fitness-kisoissa yli kymmenen vuotta ja voitti suomenmestaruuden vuonna 2010.

Vuonna 2011 Yrjölä tajusi, ettei enää tahdo elää äärimmilleen säänneltyä fitness-elämää.

– Lajin huonoista puolista pitää puhua suoraan. Aikuiselle voi kertoa riskit ja kysyä, oletko valmis ottamaan ne. Jos aikuinen haluaa, miksei. Aikuinen päättää itse, mutta alle 20-vuotiaita ei lajin pariin missään nimessä. 25-vuotiaskin on vielä aika nuori.

Myös Pippa Laukka, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, on huolissaan lisääntyvästä fitness-trendistä.

– Trendi nykypäivänä on, että on tiettyjä ruokia ja vastustajia niille. Ei missään nimessä saa syödä esimerkiksi hiilareita. Ruoka-aineissa kysymys on tasapainosta ja kokonaisuudesta. Kysymys on siitä, että terveelliseen ruokavalioon kuuluu myös herkkuja ja kokonaisuus ratkaisee, myös sallivuus ja armollisuus ruokavaliossa.

Laukka toimii Suomen naisten jalkapallomaajoukkueessa ja jääkiekkomaajoukkueessa lääkärinä, sekä aiemmin IFK:ssa lääkärinä. Hän kirjoittaa kirjaa ja työskentelee myös Kansallisoopperan balettitanssijoiden asiantuntijalääkärinä.

Laukan mukaan nykyisin bikini fitness -kisoissa on oma luokka nuorille. International Federation of Bodybuilding and Fitness Finlandin mukaan Bikini fitness -kilpailijan pitää olla vähintään 17-vuotias kilpailupäivänä.

– Junioriluokka 17–23-vuotiaille on mielestäni huono asia. Siinä vaiheessa nuori on vielä raakile, kehitys on kesken sekä fyysisesti että psyykkisesti. On huono asia, jos sen ikäinen tavoittelee fitness -lavoja, Laukka kuvaa.

Tiettyä painoa vaativat lajit altistavat syömishäiriölle

Lajina fitness vaatii paljon. Laukan mukaan fitness-urheilu ei sovi ihmiselle, jolla on huono itsetunto ja itseluottamus.

– Vaatii mentaalisesti paljon, että voi olla tasapainoinen fitness-urheililija. Se on vaativa ympäristö, jossa on paineita ja ihanteita. Se, miltä lavalla näyttää, on täysin epärealistista ihmisen tasapainolle. Sellaisessa maailmassa eläminen ja oman kehon ulkoistaminen harjoittelun tuotokseksi, joka palautuu kisan jälkeen tasapainoon, ei suurimmalta osalta onnistu ilman ongelmia, hän sanoo

Fitness ei luonnollisesti sovi ihmiselle, jolla on hoitamaton syömishäiriö. Laukka ei suosittelisi lajia edes syömishäiriöstä parantuneelle.

– Vaikka olisi jo parantunut syömishäiriöstä, se on sairaus, joka on vakava ja vaatii perusteellista hoitoa. Se usein vie vuosia. Jos syömishäiriöinen lähtee säätelemään kehoaan fitnessillä, onko se sitä, että vaihtaa vain riippuvuutta yhdestä toiseksi?

Some koukuttaa

Fitnessiä treenataan supistamalla energiansaantia samalla, kun treenien määrää lisätään. Tavoitteena on lihaksikas, rasvaton keho.

Se, onko tervettä tehdä viikossa 12 treeniä, jos päivässä saa hieman päälle tuhat kilokaloria, on kyseenalasta. Moni kuitenkin hurahtaa ensimmäisen dieetin alkuhuumaan ja vannoo fitnessin nimeen.

– Ensimmäisellä tai toisella dieetillä ei välttämättä tule edes pahaa oloa, ja samalla saa paljon ihailua osakseen, kun kunto alkaa edistyä. Nuorille se on vaaran paikka. Minun aikanani ei ollut Instagramia tai Facebookia, eikä kuvia laitettu nettiin. Emme tienneet toisten kilpailijoiden kunnon edistymisestä. Nyt kuvia on valtavasti, Nora Yrjölä sanoo.

Sosiaalinen media mahdollistaa muiden treenien ja kehityksen seuraamisen sekä jatkuvat tsemppiviestit muilta. 

– Kun saat peukkuja, määrittelet oman arvosi. Ajattelet, että nostanpa vähän paitaa ja laitan taas uuden kuvan, niin saan lisää tykkäyksiä. Se on varmasti koukuttavaa. Seuraan Instagramia, kun fitness -kisat alkavat lähestyä. Kuvafeediin tulee koko ajan kuntokuvia. On oikeastaan kahdenlaisia kuvia: ruokakuvia herkuista, joita haluaisi syödä, tai kuvia omista annoksista, sekä kehokuvia. Omalla peilikuvalla motivoidaan itseä jaksamaan.

Kisoihin huipentuvan dieetin jälkeen keho alkaa palautua, koska esimerkiksi nesteitä saa taas nauttia vapaasti. Yrjölä on nähnyt monen kanssakilpailijansa lopettavan fitnessin harjoittamisen, mutta sortuvan pian uudestaan kisadieettiin.

– Ahdistus kasvaa helposti niin suureksi, että kisadieetille pitää päästä. Ongelmat saa dieetillä pois äkkiä, ei halua tehdä suurta, raskainta työtä, käydä asioita oikeasti läpi, Yrjölä sanoo.

Pakko päästä treenaamaan

Pippa Laukan mukaan liikunnan harrastaminen on liiallista silloin, jos välttää sosiaalisia kontakteja, koska on pakko päästä treenaamaan.

– Treeni menee kaiken muun edelle. Ei pysty ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Ruokavalio esimerkiksi ortoreksiassa on hyvin ehdoton. Myös harjoitusohjelma on ehdoton ja vaativa, Laukka kuvaa.

Yrjölän mukaan fitness-kisoihin valmistautuvalle on turha sanoa, ettei hänen treenitahdissaan ole mitään järkeä.

– Puolustusmekanismit ovat liian isot. Itselläni meni tilanteen tajuamiseen aika monta vuotta. Kymmenen vuotta ehdin tehdä, ennen kuin pystyin myöntämään, ettei homma ole hanskassa. Vanhempani olivat todella huolissaan, sanoivat, että tämä on älytöntä. Tie pitää kuitenkin käydä itse läpi, kunnes tulee kokemus siitä, ettei tämä ole hyvä. Itsekin aloin vasta kolmekymppisenä miettiä asioita, Yrjölä sanoo.

Kun treeniä on liikaa, ihminen menee ylikuntoon. Keho ei saa palautua rasituksesta.

– Mitkä ovat lääketieteellisesti liiallisen liikunnan oireet ja merkit? Ei ole mitään yhtä tilaa, josta voisi sanoa, että tässä se menee överiksi. On yksilöllistä, mikä on kunkin kehon kyky sietää rasitusta ja kuormitusta, Pippa Laukka kuvaa.

– Missä vaiheessa mennään sairauden puolelle? Voisi sanoa, että sairauden merkki on, jos jatkaa liikuntaa kun on loukkaantunut tai ei ole kunnossa. Se on tyypillistä ja sitä näkee vastaanotolla. Jatketaan tekemistä, vaikka järki sanoo, että nyt pitäisi lopettaa ja levätä. Treeniä ei voi jättää väliin, vaan on pakko jatkaa.

"Se on sellainen pikku pyörylä"

Jos epäilee läheisen liikuntatottumusten tai syömisrutiinien terveellisyyttä, tilanteeseen puuttuminen on haastavaa. Usein läheinen kieltää ongelman eikä halua kuunnella.

– On vaikeaa lähestyä, se vaatii kärsivällisyyttä ja jaksamista. On läsnä ja lähellä, muttei liikaa tungettele, määrää, pakota ja päätä puolesta. On olemassa, positiivinen tuki. Toki voi pyrkiä tarjoamaan apua, mutta ihmisen itse pitää myötää, että hänellä on ongelma. Kukaan muu ei voi hoitaa alkoholistiakaan. Voi tukea ja auttaa, mutta avun tarpeen täytyy lähteä ihmisestä itsestään. Kaikelle on aikansa. Missä vaiheessa kuppi menee nurin? Se vaatii usein kärsivällisyyttä ja aikaa, Laukka sanoo.

Nora Yrjölä haluaisi, että perinteinen tapa kommentoida ihmisiä tapaamishetkellä loppuisi. Enää ei saisi päivitellä, miten sukulainen on lihonut tai laihtunut. Fokus pitäisi saada pois ulkonäöstä.

– Monesti voimme töksäyttää. Vanhemmat tai kouluterveydenhoitajat voivat sanoa nuorelle, että sinun pitää laihtua. Kommentit ulkonäöstä voivat satuttaa. Usein kuulee vanhempienkin puhuvan lapsestaan malliin "se on sellainen pikku pyörylä". Kaikki tällaiset ilmaisut ovat huono asia, Yrjölä sanoo.

– Anna positiivista palautetta ja kannusta, rakasta. Hyväksy nuori sellaisena kuin hän on. On hyvä, että mediassa puhutaan erilaisista ulkonäöistä. Ei ole yhtä ulkonäköä, jolta pitäisi näyttää. Armollisuus on itselleni tämän päivän termi. Pyrin harjoittamaan sitä enemmän ja enemmän. On ollut pitkä tie päästä tähän asti.

Yrjölä ei valmenna fitness-urheilijoita. Ei nyt, eikä koskaan.

– Enää ei tule pyyntöjä, varmasti siksi, että näkemykseni lajista on ollut esillä mediassa. Aiemmin tuli, mutta jouduin sanomaan suoraan, etten pysty siihen. Kerron omasta kokemuksestani ja siitä, millainen oma tie on ollut. Jokainen tekee päätöksen itse. Olen saanut pari tyttöä pois lajista niin, etteivät he lähteneet kisaamaan. He ovat myöhemmin kiittäneet minua.


Lue myös:

    Uusimmat