Omatoimikirjastojen aukioloajat ovat lisääntyneet viime vuosina merkittävästi.
Vuonna 2014 niiden osuus kirjastojen kaikista aukiolotunneista oli neljä prosenttia, kun viime vuonna lukema oli jo 15 prosenttia.
Omatoimikirjastoissa kiteytyy suomalaisen kirjastolaitoksen syvin olemus: luottamus ja avoimuus.
– Omatoimikirjasto perustuu täydelliseen luottamukseen, kun kaikki aineistot ovat aivan kaikkien saatavilla. Kirjasto on yleensä kuntalaisille niin pyhä, että he haluavat olla luottamuksen arvoisia, sanoo kulttuuriasiainneuvos Leena Aaltonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
Omatoimikirjastolla tarkoitetaan yleisen kirjaston aukiolotunteja, jolloin kirjastoon pääsee esimerkiksi kirjastokortilla tai henkilökohtaisella numerokoodilla. Työntekijöitä joko ei ole paikalla tai he tekevät muita työtehtäviä, eivät palvele asiakkaita.
"Kirjasto on poikkeuksellinen tila"
Erityisasiantuntija Johanna Selkee Kuntaliitosta on Aaltosen kanssa samaa mieltä. Hän huomauttaa, että kirjasto on poikkeuksellinen tila, koska se on ilmainen ja universaali aivan kaikille.
– Kirjastolakikin lähtee siitä, että kirjaston on oltava kaikkien saavutettavissa. Omatoimikirjasto auttaa vastaamaan siihen haasteeseen, että ihmisillä on erilaisia elämänrytmejä.
Ilmiö kasvaa kaikkialla
Kunnat hyödyntävät omatoimikirjastoja yhä enemmän. Toiminnan aloittamiseen on voinut hakea aluehallintovirastolta viime vuosina myös valtionavustusta, mikä on mahdollisesti osaltaan vaikuttanut asiaan.
Ministeriö on tilastoinut omatoimikirjastojen aukiolotunteja. Vuonna 2014 niiden osuus kirjastojen kaikista aukiolotunneista oli neljä prosenttia, kun viime vuonna lukema oli jo 15 prosenttia. Vuonna 2017 Suomen kirjastot olivat auki vajaat 1 650 000 tuntia, ja 15 prosentin osuus tästä on reilut 360 000 tuntia.
Paikkakunnittain omatoimikirjastoja ei tilastoida. Aaltosella on kuitenkin tuntuma, että niitä on perustettu melko tasaisesti eri puolille maata.