Olof Palme mieltyi suomalaislaulajaan – "Kuoleman jälkeen katsoin maailmaa Lisbethin silmin"
Olof Palme tuulettaa vaalikiertueellaan laulaja Arja Saijonmaan kanssa syyskuussa 1982.Heikki Kotilainen/Lehtikuva
Julkaistu 25.02.2013 13:41(Päivitetty 25.02.2013 16:42)
Arja Saijonmaa ja Olof Palme jakoivat mieltymyksen musiikkiin ja solidaarisuuteen ja tekivät yhteistyötä kiertueilla. Pääministerin kuoleman jälkeen Saijonmaa katsoi läheltä Lisbeth-vaimon surua.
Arja Saijonmaa tutustui Olof Palmeen lähes 40 vuotta sitten Mikis Theodorakiksen musiikin kautta. Theodorakiksen maailmanympärikiertue oli juuri päättynyt ja matka jatkunut Ruotsiin Riksteaternin esityksiin.
– Palme oli ollut aikaisemmin mukana vaikuttamassa Mikiksen vapautumiseen Kreikasta. Hän avasi Ruotsin ovia ottamalla artisteja sekä poliittisia pakolaisia vastaan avoimin sylin, Saijonmaa kertoo.
– Palme huomioi, kuinka esittämästäni Mikiksen musiikista tuli Ruotsissa "kuumeaalto". Kun tein chileläisten pakolaisten pyynnöstä heidän Inti Illimani -orkesterinsa kanssa kultaa myyneen levyn, Palme tuli konserttiimme. Hän puhui sujuvaa espanjaa ja oli silminnähden kiinnostunut pakolaisartisteista.
Arja Saijonmaa.Sari Gustafsson/Lehtikuva
Kultainen nuoruus Palmen suosikki
Pian Saijonmaa toi Ruotsiin suomalaiset tangot. Ne käännettiin ruotsin kielelle. Kultaisesta nuoruudesta tuli hitti.
– Sen seurauksena Palme soitti minulle ja kertoi, että hän suunnitteli kansainvälisen solidaarisuuden ja rauhan ympärille teemoittuvia konserttikiertueita. Hän halusi sinne esiintymään minut – ei ketään muita.
Niin Saijonmaa ja Palme lähtivät kahdestaan kiertueille.
– Käytännössä minä pidin konsertit ja Palme puhui. Hän diggasi musiikistani – Kultainen nuoruus oli pääministerin lempikappale.
Palme lauloi yleisön joukossa
Saijonmaa kertoo hänen ja Palmen ajatusten solidaarisuudesta ja kansainvälisyydestä kohdanneen.
– Puhuimme politiikasta koko ajan. Kritisoin pohjoismaisen sosiaalidemokraattisen kulttuuripolitiikan kyvyttömyyttä profiloida itseään ja innostaa. Painotin, että kulttuurille pitäisi löytää enemmän rahaa.
– Välillä konserteissa Palme meni yleisön joukkoon laulamaan mukana Kultaista nuoruutta. Ja kerran musikaalin ensi-iltajuhlassa hän nousi yhtäkkiä seisomaan ja siteerasi venäjäksi Pushkinin runoutta.
Olof Palme ja Urho Kekkonen Kalastajatorpalla.Lehtikuva
Juhlista itkujuhlat
Kun Saijonmaa kuuli Palmen kuolemasta, hän oli Norjassa esiintymismatkalla.
– Ihmettelin jo yöllä, kun hotellihuoneen sänkyni yläpuolella alkoi palaa punainen valo ilmeisesti puhelun merkiksi. En kuitenkaan soittanut vastaanottoon kuin vasta aamulla. Silloin sain kuulla, että Palme oli ammuttu.
Uutista seurasi "aivan kamala kaaos".
– Juhlat, joissa esiinnyin, muuttuivat itkujuhliksi. Ihmiset olivat täysin sekaisin. Se oli ainut kerta elämässäni, kun en päässyt kappaletta loppuun silmiin tulvivien kyynelten takia.
– Palmen hautajaisissa laulaessani olin jo karaistanut mieleni ammatillisesti niin, ettei mikään saanut minua itkemään.
Katsoivat maailmaa Lisbethin silmin
Pian Palmen kuoleman jälkeen aktiivisesti YK:ssa toiminut Saijonmaa matkusti Etelä-Afrikkaa ympäröiviin valtioihin tutustumaan naisten ja lasten asemaan apartheidin aikana. Matkassa oli kymmenkunta naista, Saijonmaan lisäksi afrikkalaisia naisjohtajia sekä seuruetta johtanut Lisbeth Palme.
– Lisbethiä vartioitiin tarkasti, hän ei saanut mennä vessaankaan yksin. Kun kuulimme, että murhaajaa jahdattiin, olimme Ruotsin suurlähetystössä Zimbabwessa. Jouduin katsomaan maailmaa Lisbethin silmin. Se oli aivan kamalan raskas tilanne.
Saijonmaa kunnioittaa Olof Palmea edelleen Ruotsin kansainväliseen maineeseen merkittävästi vaikuttaneena edelläkävijänä.
– Hän oli karismaattinen, älykäs, voimakas, kielitaitoinen ja todella mielenkiintoinen ihminen aikana, jolloin solidaarisuutta ja osallistumista arvostettiin. Palmella oli suuri näkemys maailmantilasta, ja hän tajusi sen etukäteen, kuten Kekkonen Suomessa.
