70 vuotta täyttävä Kari Lumikero muistelee uransa dramaattisimpia hetkiä: Pakeni palavasta hotellista Irakin yöhön, raportoi ensimmäisenä Estoniasta ja tsunamista – "Suomi ei ole maailman napa"

Avain sopii bagdadilaisen hotellin oveen, jonka huoneesta Lumikero joutui eräänä yönä pakenemaan tulipalon vuoksi.

Kokenut toimittaja oli saapunut Irakiin vuonna 2003 toisen Irakin sodan jälkeen uutisoimaan maan tilanteesta, kun amerikkalaiset joukot olivat hyökänneet maahan.

Suomalaistoimittaja ei kuitenkaan päässyt majoittumaan sotilaiden vartioimalle turva-alueelle, vaan joutui tyytymään hotelliin aitojen turvattomalla puolella.

Hotellin ainoa turva oli yöportieeri, joka nukkui vastaanoton sohvalla automaattikonepistooli sylissään mahdollisen hyökkäyksen varalta.

– Eräänä yönä unen läpi kuulin, kuinka sade ropisi ja sitten tunsin, kuinka selkäni alkoi lämmetä.

"Se oli dramaattinen hetki, kun jouduimme kyttäämään portaiden alla"

Lumikero nousi sängystään ylös ja kurkkasi parvekkeen ovesta ulos. Viereisen parvekkeen ovenraosta loimusivat liekit valtoimenaan, jolloin hän tajusi hotellirakennuksen palavan.

– Menin käytävään ja aloin huutaa ja potkia kollegojen ovia. Olin vielä yhtiöön päin kallellaan, joten halusin pelastaa tietokoneen ja kameran, koska muuten en olisi pystynyt enää työskentelemään.

Lumikero kollegoineen ryntäsi ulos rakennuksesta yöhön ja piiloutuivat rakennuksen ulkoportaiden alle suojaan sala-ampujilta, jotka olivat aiempina öinä ammuskelleet ulkona.

– Se oli hyvin dramaattinen hetki, kun jouduimme kyttäämään portaiden alla, mies muistelee vielä jälkikäteen.

Päivän valjettua Lumikero pääsi majoittumaan ruotsalaiskollegansa huoneeseen toiseen hotelliin. Turvaan päästyään mies huomasi avaimen taskussaan ja päätti pitää sen muistona.

"Silloin tuli pilkattua Saddam Husseinia"

Työskentely ulkomailla ja kriisialueilla opetti toimittajan tarkkailemaan ympäristöään ja yleistä tunnelmaa mahdollisten vaaratilanteiden varalta.

Lumikero oli raportoimassa Bagdadissa myös aiemmin ennen Persianlahden sodan alkamista, kun Saddam Hussein esti ulkomaalaisia poistumasta maasta.

Joukossa oli myös suomalaisia, joita poliitikot Ulf Sundqvist, Paavo Väyrynen ja Mikko Lohikoski yrittivät puhumalla saada vapaiksi.

Viisi kahdeksasta pääsivät lähtemään kotimaahansa, mutta loput joutuivat vielä jäämään Irakiin.

– He olivat aivan masentuneita. Olimme kuvaajani kanssa yötä heidän hotellihuoneessaan.

– Silloin tuli pilkattua aika paljon Saddam Husseinia, mutta onneksi meitä kuunnelleet eivät osanneet Suomea. Muuten olisimme vieläkin siellä.

Katso videolta, kun Lumikero vierailee Estonian onnettomuudesta selvinneiden luona ensimmäisenä toimittajana! Juttu jatkuu videon jälkeen.

Raportoi ensimmäisenä Estonian uppoamisesta ja Thaimaan tsunamista

Vuonna 1986 Maikkarilla aloittanut Lumikero oli raportoimassa ensimmäisten joukossa myös traagisista onnettomuuksista Itämerellä ja Thaimaassa.

Autolautta Estonian uppoamisen todelliset hetket tulivat julki ensimmäisen kerran koko maailman tietoisuuteen Lumikeron haastatellessa turmasta selvinneitä sairaalassa.

– Silloin kävi ilmi, että Estonian kuolinkamppailu oli kestänyt yli puoli tuntia ennen kuin se kääntyi ympäri.

Samoin Lumikero oli ensimmäisenä suomalaistoimittajana Thaimaassa raportoimassa tsunamin aiheuttamista traagisista tuhoista.

Mies herkistyy edelleen katsoessaan alueelta kuvattuja videoita.

– Se kaikki oli sellaista, että ei sitä voi unohtaa.

"Joudumme vähentämään puolet päivärahoista"

Toimittajanuransa 18-vuotiaana aloittanut Lumikero on ehtinyt kiertää ympäri maailmaa, mutta konkarin mukaan vielä paljon on näkemättä.

Raskaissa ja vaarallisissa oloissa työskennelleen reportterin mieleen on jäänyt koomisiakin muistoja matkan varrelta.

Yhdysvalloissa New Orleansin tulvista uutisoinut Lumikero meni Pelastusarmeijan ruokajonoon saadakseen jotain syötävää kaupungissa, jossa luonnonkatastrofi oli tuhonnut koko infrastruktuurin.

– Sanoin Huomenta Suomen lähetyksessä raportoidessani, että sain sieltä hampurilaisen.

– Silloinen päätoimittaja ja edelleen rakas ystäväni Merja Ylä-Anttila sanoi kokouksessa, että nyt on niin ikävä juttu, että kun Kari meni julkisesti sanomaan asiasta, joudumme vähentämään puolet päivärahoista, Lumikero nauraa.

Katso videolta, mitä 50 vuotta ulkomailla asunut Lumikero erityisesti arvostaa Suomessa! Juttu jatkuu videon jälkeen.

"Ärräpäiden määrä väheni, kun opin laittein käytön"

Lumikero työskenteli aluksi ulkomailla kuvaajan kanssa, mutta kun tekniikka kehittyi ja laitteiden koko pieneni, hän alkoi itse kuvata ja editoida tv-juttunsa.

– Olen aina ollut kiinnostunut kuvaamisesta ja editoinnista. Se oli kerta kaikkiaan uusi maailma, kun näin, että läppärillä voi editoida.

Sitä ennen hän oli kuvaajan kanssa raahannut ympäri maailmaa painavia varustelaukkuja paikasta toiseen.

– Voin sanoa, että kunto pysyi hyvänä.

Aluksi työskentely itsenäisesti ja laitteiden käyttö vaati opettelua ja pitkiä hermoja.

– Saatoin vähän kiroilla, kun en saanut sellaisia kuvia, joita olisin halunnut, mutta ärräpäiden määrä väheni, kun opin.

"Maikkarilla on aina hyvä fiilinki"

2014 Maikkarilta eläköitynyt Lumikero luonnehtiikin entistä työyhteisöään paikaksi, jossa huumorilla on ollut sijansa.

– Täällä on aina valtavan hyvä fiilinki, ja minulla on hyviä muistoja tästä yhteisöstä.

Lumikero vieraili torstaina Huomenta Suomen lähetyksessä eikä tästä haastattelusta meinannut tulla mitään, kun entiset työkaverit halusivat jokainen vaihtaa muutaman sanan piipahtamaan saapuneen entisen työtorverin kanssa.

Yhtenä esimerkkinä maikkarilaisesta huumorista kertoo se, kuinka työkaverit tekevät pieniä jekkuja toisilleen.

– Kun tulin tänne töihin, joku oli teipannut puhelimiin laput, joissa luki "Puh. lyh." eli puhu lyhyesti. Minä vähän reagoin siihen, koska lankapuhelin oli silloin kaikkein paras ja tehokkain tiedonvälityslaite.

– Kun menin myöhemmin vessaan, joku koiranleuka oli teipannut seinään lapun "Kus. lyh." Silloin ajattelin, että on tämä aikamoinen työpaikka, Lumikero kertaa hymyssä suin.

"Tajuan, että Suomi ei ole maailman napa"

Maanantaina 70 vuotta täyttävä Lumikero kertoo voivansa hyvin. Mies jatkaa edelleen työskentelyä oman yrityksensä kautta ja paljastaa kirjoittavansa parhaillaan kirjaa.

Vanhaan työhön ulkomaan kirjeenvaihtajaksi hän ei enää haikaile.

– Se on kovaa, mutta palkitsevaa hommaa. Pääset reissaamaan ympäri maailmaa ja tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä, ja joku vielä maksaa palkan päälle.

50 vuotta ulkomailla asunut ja lukuisia työmatkoja tehnyt mies katsoo maailmaa omien sanojensa mukaan nykyään hieman eri kantilta.

– Tajuan, että Suomi tai Pohjola eivät ole maailman napa.

– Tämäkin pakolaiskysymys ja turvapaikanhakijakeskustelu. Olen ollut paikan päällä ja nähnyt millaisissa oloissa ihmiset kriisialueilla elävät, joten osaan suhtautua huomattavasti empaattisemmin esimerkiksi lapsiin ja vanhuksiin.

Syntymäpäiväänsä hän juhlistaa ensi viikolla vaimonsa kanssa kahdestaan Budapestissä, jossa pari viettää nykyään enimmäkseen aikaansa. Myöhemmin on suurempien juhlien vuoro.

– Käymme maanantaina kahdestaan syömässä ravintolassa, ja sitten kun ilmat lämpenevät, alan kunnolla juhlia. Perheen kanssa menemme Portugaliin, ja kesällä juhlimme rajummin Veikkolassa.