Kummius on kirkon ja vanhempien antama kunniatehtävä, jonka toivottaisiin luonnollisesti kestävän ainakin rippi-ikään asti. Toisinaan välit lapseen katkeavat ja usein syynä on se, että kummin ja lapsen vanhempien välit rikkoutuvat.
Näin kävi myös 31-vuotiaalle Annille. Anni ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään.
Anni tutustui kummilapsensa äitiin aikoinaan, kun he asuivat naapureina. Naisesta tuli hyvin läheinen Annille ja heillä hänen mukaansa synkkasi poikkeuksellisen hyvin.
Kun nainen sitten tuli raskaaksi, oli hyvin luontevaa, että hän pyysi Annia lapsensa kummiksi.
– Olen tai olin lapsen sylikummi ja olin mukana jo lapsen synnytyksessä sairaalassa vauvan isän kanssa.
Ensimmäiset 2–3 vuotta kummiutta sujuivat mukavasti. Anni kävi tapaamassa äitiä ja vauvaa useasti, vaikka matkaa toiselle paikkakunnalle oli melkein 50 kilometriä.
– Lapsi oli minulla myös paljon hoidossa ja hän oli minulle vähän kuin oma lapsi.
Annilla itsellään on myös lapsi.
– Joka päivä myös juteltiin äidin kanssa puhelimessa ja höpöteltiin niitä näitä. Aloitin myös rahastosäästämisen kummilapselleni.