Alle 50 senttimetriä pitkä ihminen voi olla pelottavampi kuin kaksimetrinen. Näin ajatteli 18-vuotias nuori isä Paavo, joka noin vuosi sitten katsoi viikon ikäistä vauvaansa. Lapsen äiti oli lähtenyt. Jonnekin juomaan, pois pienen vauvan itkun ja vaatimusten luota.
Juttu on julkaistu MTVUutiset.fissä ensimmäistä kertaa huhtikuussa 2018. Artikkelin lopusta voit lukea Paavon ja hänen lapsensa kuulumiset tammikuussa 2019.
Usean tunnin ajan isä hoiti vastasyntynyttä vauvaa yksin.
– Kyllä se pelotti, Paavo sanoo nyt.
Äiti tuli ja meni
Sillä kertaa, monen tunnin jälkeen, lapsen äiti tuli takaisin, mutta epävarmuus jatkui. Äiti tuli ja meni, välillä hän oli poissa pitkiäkin aikoja.
– Meidän elämästämme lapsen kanssa kahdestaan alkoi tulla rutiinia. Syötin vauvalle maitoa pullolla, pidin paljon ihokontaktissa, opettelin käsittelemään vauvaa ja varomaan niskaa, putsailin napaa, sylittelin, hyssyttelin ja röyhtäyttelin. Alkuun kävin varmaan vartin välein katsomassa, että vauva hengittää vielä, Paavo muistelee.
Asioita, joita lähes jokainen tuore vanhempi tekee parhaansa mukaan. Harvemmin 18-vuotias isä, yksin.
Raskaustesti oli nuorille sokki
Miten tähän tilanteeseen päädyttiin? Lapsen äiti oli Paavon teinirakkaus, ja suhde oli muuttunut kaveruudeksi. He asuivat hetken aikaa yhdessä, ja tämän kuukauden aikana lapsi sai alkunsa.
– Ei sitä hetkeä unohda koskaan. Olihan se aika sokki, kun viivat piirtyivät tikkuun. Ajatus vanhemmuudesta oli järkytys, varsinkin kun meillä oli jo ennestään vaikeaa. Ystäväni ja vanhempani tiesivät hankaluuksistamme.
Monella perheellä vaikea alku
Ensi- ja turvakotien liitossa haki viime vuonna apua yli 12 000 vaikeassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä. Luku kasvoi edellisestä vuodesta 1000 henkilöllä ja on liiton historian suurin.
Apua hakevien lasten määrä kasvoi 500:llä, yhteensä apua haki 4500 lasta. Eniten kasvua oli väkivaltaa kohdanneiden lasten avopalveluissa, joissa apua saaneiden määrä kasvoi yli kolmanneksella.
Joitakin perheitä auttaa vauvan unikoulu, toisia perheväkivallan katkaiseminen. Liiton jäsenyhdistykset auttavat myös, kun päihteet tai mielenterveyden ongelmat ovat vaarantaneet lapsen turvallisen kasvun.
Ensi- ja turvakotien liitto on huolissaan siitä, jatkuuko investointi lapsiin ja lapsiperheisiin Suomessa ja miten haavoittavassa tilanteessa elävien lasten tilanne voidaan turvata monimukaistuvassa palvelujärjestelmässä sote-muutoksessa.
Lähde: Ensi- ja turvakotien liiton tiedote
Ensin hän ei uskaltanut kertoa tilanteesta, mutta kääntyi lopulta äitinsä puoleen.
– Säikähdys ja itkuhan sieltäkin tuli, mutta hän lupasi tukea kaikin mahdollisin tavoin, oli päätöksemme sitten mikä tahansa.
Lapsi päätettiin pitää
Vaikka pariskunta ei tullutkaan toimeen, he päättivät pitää lapsen. Yhteiselo ei toiminut riitojen takia, mutta isä kertoo halunneensa olla ex-tyttöystävänsä tukena.
– Muutin häntä lähemmäs ja päätin rakentaa koko elämäni lapseni ympärille ja olla tukena kaikessa. Vaikutti, ettei tuleva äiti pitänyt huolta itsestään, joten olin läheisteni kanssa todella huolissani ja peloissani siitä, mitä tapahtuu. Omakin elämäni meni vähän sekaisin, esimerkiksi opintoni loppuivat.
Paavo myöntää tehneensä itsekin huonoja valintoja ahdistuksen keskellä. Eräänä iltana kesken juhlimisen hän kuuli häkellyttävän uutisen. Eräs mies väitti olevansa tulevan lapsen isä.
Paavo sanoo tarvinneensa kipeästi ystävää, eikä kellään tuntunut olevan aikaa kuunnella. Kun toisessa kaupungissa oleva ystävä ei vastannut puhelimeen, päätti hän lähteä ajamaan itse toiseen kaupunkiin.
Ajo päätyi kolariin ja rattijuopumusmerkintään.
"Täyden kympin vauva"
Tässä vaiheessa huoli nuorista, tulevista vanhemmista saavutti jo viranomaisetkin. Verkostopalavereihin kokoonnuttiin joka viikko, mukana oli niin sosiaalityöntekijöitäkin kuin molempien nuorten läheisiä.
– Näiden tapaamisten ansiosta tilanne rauhoittui ja pystyimme jopa viettämään aikaa yhdessä raskauden loppupuolella. Lähdimme synnytyssairaalaan yhdessä ja kaikki meni niin hyvin kuin vain voi.
Synnytys oli nopea, ja isä sai syliinsä pienen vauvansa.
– Se oli hetki, kun kaikki tuntui aivan käsittämättömältä. Pelko lapsen terveydestä, pelko omasta isyydestä ja tulevaisuudesta oli poissa. Hämmästelin vauvaa ja laskin sormia ja varpaita, isä muistelee liikuttuneena.
Kaikkien onneksi lääkäritutkimusten jälkeen lapsi todettiin "täyden kympin vauvaksi".
Puhelu: Lapsi on haettu pois
Onnenhuumaa ei kestänyt kuin hetken verran. Kaverit, päihteet ja ahdistus veivät nuoren äidin maailmalle, vauva oli silloin paljon hoidossa. Riitoja syntyi, ja yhä useammin lapsi- ja isyyskortti vedettiin esille.
– Riitoja tuli lapsen nimestä, tapaamisista, päihteidenkäytöstä... lastensuojeluilmoituksia heiteltiin puolin ja toisin, äiti uhkasi jättää lapsen yksin, isä kertaa surullisia hetkiä.
Video: Miten puuttua vanhempien alkoholinkäyttöön lasten läsnäollessa?
8:10
– Eräänä päivänä lastenvalvojalta tuli puhelu, että vauva oli haettu äitinsä luota poliisien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa pois. Romahdin ja syytin itseäni, että olemme pilanneet lapsen elämän, Paavo kertoo.
– Onneksi tukiverkostoni, johon kuuluu sukulaisia ja paljon muita läheisiä, nostivat minut melkolailla heti maan pinnalle, vaikka mahdottomaltahan se silloin tuntui. Silloin kaikkien ennakkoluulot olivat käyneet toteen ja häpesin itseäni. Tukiverkostoni ansiosta sain varmuuden ajatukselle, että haluan pysyä oikealla tiellä aina.
Äiti ei saapunut paikalle
Paavo kertoo, että vauva sai erinomaisen sijaisperheen, jonka kanssa hän on edelleen yhteyksissä. Hän korostaa, kuinka äärettömän suuren työn sijaisperhe teki.
Lapsesta pidettiin hyvää huolta ja tilanne vanhempienkin osalta rauhoittui. Isä kävi katsomassa lastaan, samoin äiti. Lopulta heille järjestyi jakso vanhemmuuden arviointiin. Tarkoitus oli vuorotella ensikodissa lapsen kanssa.
– Lapsen äiti ei kuitenkaan saapunut paikalle omalla vuorollaan. Se tunne oli murskaava: Oliko hän hylännyt lapsensa? Minullekin tuli itku, sillä onhan hän aina lapsen äiti, tapahtui mitä tapahtui.
"Päätin todistaa kaikille"
Isä sanoo päättäneensä todistaa, että pystyy hoitamaan lastaan. Asiat sujuivat hyvin ja he pääsivät muuttamaan omaan asuntoon.
– Ei se helppoa ollut, ja lapsen äiti teki esimerkiksi ilmoituksia alkoholinkäytöstäni. Lastensuojelu otti yhteyttä päihdetyöntekijään ja sain kuuden kuukauden asiakkuuden, jonka aikana kävin seuloissa, maksatesteissä ja keskustelemassa. Samoin olin aktiivisesti yhteydessä lastensuojeluun ja sosiaalitoimeen, hän kertoo.
– Päätin todistaa kaikille, että lapsen on turvallista asua kanssani.
Arki mahtavaa mutta yksinäistä
Nyt alkuvuodesta tapaamiset ovat onnistuneet valvotusti äidin ja lapsen osalta. Lapsen asumiskartoitus on käynnissä, ja pian pitäisi tulla tietoa huoltajuuskuvioista.
Isä kertoo hakevansa yksinhuoltajuutta.
– Arkemme sujuu mukavasti. Pientä kevätflunssaa lukuun ottamatta olemme olleet terveitä. Useilla ystävilläni ja sukulaisillani on lapsia, ja heidän kanssaan vietämme aikaa.
Arki on hänen mukaansa "mahtavaa", mutta yksinäisiä hetkiä tulee usein.
– Ja hämmästyksiä tulee joka kerta, kun kerron olevani kaksin pienen lapsen kanssa. Ja kyllä aika paljon aluksi tuli epäilyjä pärjäämisestäni ja satunnaisesti niitä tulee edelleenkin.
Tukea hän saa kuitenkin myös, esimerkiksi omilta vanhemmiltaan, ystäviltä ja muilta sukulaisilta. Isä on päässyt jatkamaan myös opintojaan. Hänen on tarkoitus valmistua tänä keväänä.
– Aion antaa lapselleni kaiken, kun enempää ei ole.
Paavo haluaa muistuttaa, että nuori ikä ei ole este vanhemmuudelle.
– Rakkaus on se asia, joka kantaa meitä. Haluan uskoa, että jokainen vanhempi tekisi tilanteessani kaiken lapsensa vuoksi.
Alla olevalla videolla Korhosen pariskunta kertoo työstään väsyneiden vanhempien hyväksi:
1:33
Päivitys 25.1.2019: MTV Uutiset kysyi uudelleenjulkaisun myötä Paavon kuulumisia ja sitä, miten vuosi 2018 lopulta lapsen kanssa kaksin sujui.
"Kuinka haaveet, jotka muuttuvat painajaisiksi, muuttuvatkin unelmaksi"
Voisin väittää, että tätä vuotta tulen vielä muistelemaan. Kaiken, mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain! Olen saanut uusia ihania ystäviä elämääni, ystäviä jotka tukevat, kuuntelevat, neuvovat ja välittävät aidosti! Heidän ansiosta koin itseni aidosti onnelliseksi!
Olen tehnyt heidän kanssaan ikimuistoisia reissuja, saanut olla juuri sellainen kuin olen ja saanut jakaa heille luottamuksellisesti historiani.
Olen myös saanut rinnalleni ihmisen, joka arvostaa tekojani, on paras ystäväni, rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen, nauraa kanssani, minulle ja itselleen, itkee kanssani ja tärkeimpänä: Hän on ottanut lapseni kuin omaksi pojakseen ja on nyt jo ollut vuoden hänen elämässään mukana.
Tänä vuonna koin myös varmasti elämäni kovimmat henkiset haasteet. Ammattikoulu venyi ja tuntui, etten koskaan pääse suorittamaan sitä loppuun. Häpesin itseäni muiden seurassa ja koin, ettei minulla ollut oikeutta sanoa ääneen, etten jaksa.
Harva tietää, miltä tuntuu kun on oikeasti ainoa huoltaja pienelle ihmiselle ja mitä se voi tuoda tullessaan. Pitkään kestänyt huoltajuuskiista, pelko tulevasta, hyvän ystävän kuolema, äitini miesystävän kuolema painoivat mieltäni.
Lisäksi olin omien väärien valintojeni johdosta ilman ajokorttia ja sen vuoksi täysin riippuvainen muista ihmisistä liikkumisen osalta. Haaveeni muuttui painajaiseksi. En ollut onnellinen ja halusin kaiken muuttuvan.
Lopulta muutin 250 kilometrin päähän vieraalle paikkakunnalle. En tuntenut sieltä juuri ketään. Aloin suorittaa opintojani etänä ja samalla sain myös työharjoittelupaikan, jossa olin 12 viikkoa. Samalla suoritin ajokortin ja sain itselleni ihanan kodin ja perheen.
Tsiigaan taakse, mietin mistä ollaan lähetty ja missä ollaan nyt. Menneisyys repussa, katse eteenpäin yksinhuoltajana. Kuka ois uskonut, et tää vielä menee näin?
Vuoden vaihteessa valmistuin vihdoin ammattikoulusta. Vaikka siinä 4,5 vuotta menikin, niin voin ylpeästi sanoa, että on siinä ajassa tehty paljon muutakin kuin opiskeltu.
Käräjäoikeus teki päätöksen lapsen huoltajuudesta ja minä sain yksinhuoltajuuden.
Opin viimeisen vuoden aikana valtavasti itsestäni. Olin vuonna 2018 ensimmäistä kertaa aidosti onnellinen, rakastettu ja ylpeä itsestäni! Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet minua tällä matkalla, tää on mennyt täydellisesti kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.