Tuoreen tutkimuksen perusteella ihminen on teini-iässä täysin eri persoona kuin vanhoilla päivillään.
Tieteellisessä Psychology and Aging -julkaisussa ilmestyi hiljattain British Psychological Societyn noteeraama, tiettävästi kaikkien aikojen pitkäkestoisin persoonallisuustutkimus. Siinä tehtyjen havaintojen perusteella näyttää siltä, että aivan kuten ihmisen fyysinen ulkomuoto muuttuu ja solut uusiutuvat, niin myös ihmisen persoonallisuus muuttuu elinkaaren aikana – lähes tunnistamattomaksi.
Tutkimuksen alkupisteenä oli Skotlannissa vuonna 1950 toteutettu kysely, johon osallistui 1 208 iältään 14-vuotiasta nuorta. Nuorten opettajia pyydettiin arvioimaan teinejä kuudella kyselylomakkeella kuuden luonteenpiirteen osalta. Arvioitavina olivat itseluottamus, määrätietoisuus, mielialojen tasaisuus, tunnollisuus, omaleimaisuus ja oppimishalu.
Vuonna 2012 eli yli kuusi vuosikymmentä myöhemmin tutkijat jäljittivät osallistujista 635, joista 174 suostui seurantatutkimukseen. Tällä kertaa, 77-vuotiaina, osallistujat arvioivat itse itsensä samojen luonteenpiirteiden osalta kuin heidän opettajansa aikoinaan. Lisäksi yksi läheinen ystävä tai sukulainen teki saman arvion.
Tutkijat odottivat löytävänsä todisteita luonteenpiirteiden pysyvyydestä 63 vuoden aikajaksolla. Aikaisemmissa, jopa useita vuosikymmeniä kestäneissä persoonallisuustutkimuksissa on havaittu luonteenpiirteiden pysyvyyttä, kun ihmisiä on seurattu lapsuudesta keski-ikään tai keski-iästä vanhuuteen.
Tutkijoiden yllätykseksi tulokset eivät tukeneet heidän odotuksiaan: yksikään tutkituista kuudesta luonteenpiirteestä ei näyttänyt pysyneen merkittävästi samanlaisena. Havainnot viittasivat päin vastoin siihen, että ajan myötä persoonallisuus muuttuu eikä ihmisen persoonassa itse asiassa ole juuri lainkaan samaa, kun sitä verrataan 63 vuoden takaiseen aikaan. Ainoastaan mielialojen tasaisuudessa ja tunnollisuudessa havaittiin jonkinlaista pysyvyyttä.
