Hallituksen päätökset rajoittaa niin kansalaisten liikkumista Uudellamaalla kuin tulossa oleva ravintoloiden sulkeminen ovat historiallisia päätöksiä.
Oikeusoppineet arvioivat STT:n pyynnöstä, ovatko hallituksen perustelut perusoikeuksien rajoittamiseen riittävät.Tampereen yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen sanoo, että hallituksen perusteluita on tarkasteltava useasta eri näkökulmasta.
Lue myös: Pääseekö omaa kultaansa tapaamaan Uudenmaan tiesulun läpi? Poliisilta tyly arvio
Niistä ensimmäinen on välttämättömyysnäkökulma. Hänen mukaansa se täyttyy hallituksen päätöksessä asianmukaisesti, koska tilannearvio koronaviruksesta on muuttunut vakavammaksi. Hallitus on perustellut toimien välttämättömyyttä muun muassa sillä, että tämänhetkisen tiedon pohjalta koronavirus voi aiheuttaa vakavan taudin myös muille kuin riskiryhmille.
– Tilannekuva on muuttunut vakavammaksi sairauden osalta, ja se oikeuttaa pidemmälle menevät toimet, hän sanoo.
"Olisi uskottavampaa, jos pk-seutu olisi eristetty erikseen"
Toinen edellytys on suhteellisuusvaatimus eli se, että rajoitukset ovat suhteessa rajoituksen kohteena olevaan asiaan. Lisäksi edellytyksinä ovat perus- ja ihmisoikeuksien velvoittamisvaatimus ja rajoitusten kirjaaminen täsmällisesti ja tarkkarajaisesti.
Näiden toteutumista Rautiainen tarkastelee osin kriittisesti. Hänestä on kysyttävä, onko alueellinen eriyttäminen oikea tapa ja turvaako se perus- ja ihmisoikeudet parhaalla mahdollisella tavalla.
– Nyt on päätetty eristää Uusimaa, jolloin tulee kysyä, onko se tapahtunut tietoperustaisesti oikein. Jos tartuntataudeista on käytössä kuntakohtaista tietoa, niin miksi eristäminen on tapahtunut maakunta- eikä kuntakohtaisesti?
– Olemassa olevan tiedon perusteella olisi uskottavampaa, että esimerkiksi pääkaupunkiseudun kaltainen alue olisi eristetty erikseen, hän sanoo.
Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että kun alueita eristetään, tulee tarkastella toimenpiteitä myös alueiden sisällä. Tämän tyyppistä tarkastelua hallitus ei ole hänestä tehnyt.
– Hallitus on lähtenyt siitä, että eristyksen avulla halutaan tuottaa Uudenmaan tautihuippu eri aikaan kuin muuhun maahan. Taustalla on ajatus, että kun Uudellamaalla annetaan taudin kiihtyä, suojellaan ikään kuin muuta maata ja tähdätään eriaikaiseen tautipiikkiin, hän sanoo.
Apulaisprofessorin mukaan tämän pohjalta voisi perustella, että Uudenmaan sisällä otettaisiin käyttöön vielä nykyistäkin voimakkaampia toimia.
– Tämä herättää kysymyksen, olisiko tällaisen tietoperustan nojalla Uudenmaan sisällä välttämätöntä lisätä voimakkaammin fyysistä etäisyyttä kasvattavia ja sitä kautta ihmisten henkeä ja terveyttä suojaavia toimenpiteitä.
Hallitus on perustellut Uudenmaan eristämistä sillä, että epidemia on Uudellamaalla selvästi muuta maata pidemmällä alueellisesti arvioituna. Uudellamaalla on useita maakunnan eri puolilla sijaitsevia kuntia, joissa on verraten korkea ilmaantuvuus, kuten Helsinki ja Kauniainen
.Hallituksen mukaan tämä on osoitus siitä, että epidemia on alueella erittäin todennäköisesti jo laajalle levinnyt ja tapauksia on piilevinä suuressa osassa muitakin alueen kuntia.
Hallituksen mukaan lääketieteellisiä perusteita rajata koko maakuntaa pienempää aluetta koskeviksi ei siten ole.
Pääkaupunkiseudulla voisi olla voimakkaampia rajoitustoimia
Rautiaisesta pääkaupunkiseudulla voitaisiin taas ryhtyä ihmisoikeusnäkökulmasta jopa raskaampiin rajoitustoimenpiteisiin.
– Hallitus on ikään kuin osaan maata ajanut hieman liiankin pitkälle meneviä toimenpiteitä. Tämähän huomattiin esimerkiksi ravintola-asetuksen kohdalla, johon olisi voinut käyttää porrastusmekaniikkaa. Sitten taas pääkaupunkiseudulla voisi ihmis- ja perusoikeusnäkökulmasta olla perusteltua ryhtyä toimenpiteisiin, joissa väestöä suojattaisiin raskaammillakin toimenpiteillä.
Näitä alueiden sisällä tapahtuvan eriyttämisen asioita perustuslakivaliokunta joutuu Rautiaisen mukaan arvioimaan. Arvioiden teko ei ole helppoa, koska tietoperusta esimerkiksi koronaviruksesta muuttuu jatkuvasti.
– Näyttää että tässä on käymässä niin, että valtioneuvosto on ikään kuin potilas, joka on käymässä lääkärillä, ja kun lääkäri ei oikein osaa kommunikoida potilaalle asioita hyvin, niin potilas ottaa vain puolet lääkkeistä. Ja jos potilas ottaa puolet lääkkeistä, voi käydä niin, että hän saa ainoastaan niiden sivuvaikutuksia mutta ei tehoja.
Kuka lasketaan lähiomaiseksi – lainsäätäjät joutuvat pohtimaan yksityisiä ja herkkiäkin asioita
Rajoitusten lisäksi kansalaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että he tietävät, millainen toiminta voi olla rikos ja millaisen rangaistuksen teosta voi saada. Tämä liittyy rajoituksien täsmälliseen ja tarkkarajaiseen kirjaamiseen.
Oikeustieteen professori, rikosoikeuteen erikoistunut Sakari Melander Helsingin yliopistosta arvioi, että rikosoikeudellisen rangaistavuuden näkökulmasta täsmällisyysvaatimus on tullut riittävän hyvin huomioiduksi.
Esimerkiksi vapaa-ajan matkustamisen kieltäminen on ollut selkeä rajaus. Melanderin mukaan osa liikkumisrajoituksista on kuitenkin vielä avoimia ja tulkinnanvaraisia.
– Nopeasti luettuna tämä on riittävä, mutta siellä on jotain avoimia ja tulkintaa vaativia seikkoja, mutta kaikkea ei voidakaan nyt määritellä ihan tyhjentävästi.
Liikkumisrajoituksissa on määritelty, että esimerkiksi lapsen tapaamisoikeus, lähiomaisen kuolema ja työ ovat hyväksyttyjä syitä liikkua maakuntarajojen yli.Tulkintaa vaatii taas esimerkiksi se, mikä lasketaan "muuksi henkilökohtaisesti painavaksi syyksi", jolla liikkuminen Uudenmaan maakuntarajojen ylitse myös sallitaan.
Apulaisprofessori Rautiainen arvioi, että osa asioista täsmentyneekin vielä valtiovallan toimesta. Hän arvioi, että myöhemmin täsmennetään esimerkiksi, kuka lasketaan lähiomaiseksi. Viittaako se puolisoon, seurustelukumppaniin, lapsiin, isovanhempiin tai lapsenlapsiin? Perhesuhteet voivat olla hyvinkin henkilökohtaisia ja kirjavia, joten niiden tarkka määrittely olisi tärkeää.
Yhä vahvemmat toimenpiteet voivat vielä odottaa
Kansalaisten vapauksia rajoitetaan nyt historiallisen tiukasti. Siksi on myös tärkeä kysymys, milloin tilanne päättyy.
Sitä, milloin rajoituksia aletaan purkaa, Rautiainen ei osaa arvioida. Hän uskoo, että lähitulevaisuudessa toteutetaan pikemminkin yhä eriytetympiä ja vahvempia toimenpiteitä.
– Tätä käyttöönottoasetusta voidaan jatkaa oikeudellisesti niin sanottuna jatkamisasetuksella. Käyttöönottoasetus voidaan antaa enintään kuudeksi kuukaudeksi, ja sen jälkeen sen on käytävä eduskunnassa.
Lait tulee Rautiaisen mukaan purkaa silloin, kun välttämättömyysasetus ei enää täyty.
– Nykyisen tietopohjan perusteella se näyttää olevan silloin, kun tarttuvuusluku laskee alle yhden ja tehohoitokapasiteetti palautuu normaalihoidon puolelle. On selvää, että tähän tilanteeseen on vielä pitkä matka.
Yhteiskunnan heikompien ääni ei kuulu keskustelussa
Rautiaisen mukaan poikkeustilanteen pitkittyessä on otettava huomioon etenkin kaksi tärkeää asiaa. Niistä ensimmäinen on se, että päätökset pohjautuvat tietopohjaan ja että päättäjillä on paras mahdollinen tieto käytössä.
Lisäksi poikkeustilan mahdollisesti pitkittyessä nousee entistä tärkeämmäksi tarkastella ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista. Tällöin pitää ottaa huomioon myös sitä, että kaikkiin ryhmiin liittyvät ihmisoikeuskysymykset nousevat esille.
– Olen huolissani siitä, että katsomme nyt julkisessa keskustelussa asioita hyvin keskiluokkaisesta keskivertoihmisen näkökulmasta. Meidän pitäisi saada yhteiskunnan heikkojen ja haavoittuvien näkemykset paremmin esille.
Rautiaisen mukaan tämä tarkoittaa esimerkiksi asunnottomien tilanteen pohtimista ihmisoikeusnäkökulmasta, kuten myös sen pohtimista, että koteihinsa on eristettynä nyt joukko hyvin erilaisia ihmisiä.
– Tällaisessa tilanteessa korostuu, että huolehdimme esimerkiksi asunnottomuuteen ja perheväkivaltaan liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat myös julkisessa keskustelussa paremmin esillä.