Sosiaali- ja terveysministeriö myöntää, että ohje epäonnistui, mutta se saattoi estää kuolemia.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) myöntää, että koronaepidemian alussa ohjeistus vanhusten hoivakotien vierailukiellosta oli epäonnistunut. Virheellinen ohje on johtanut vierailujen kieltämiseen tai rajoittamiseen lainvastaisesti.
– Ohjeella ei voi velvoittaa enempään kuin mihin laki antaa mahdollisuuden eikä ohje voi olla kategorinen. Tämä ei riittävästi käy ilmi ensimmäisestä ohjeesta. Siinä olisi pitänyt jo alkuvaiheesta korostaa harkintaa sen soveltamisessa, sanoo hallitusneuvos Jaana Huhta STM:stä.
Vierailukieltoihin otti kantaa viime viikolla apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin, joka totesi, että ministeriön ohjeistuksen takia vierailuja on kielletty tai niitä on rajoitettu lainvastaisesti. Hän arvioi ensisijaisesti vanhustenhuollon palveluyksikössä tehtyjen rajoitusten lainmukaisuutta. Oikeusasiamies on saanut useita kanteluita ja yhteydenottoja vanhusten oikeuksien rajoittamisesta koronaviruspandemian aikana.
STM kehotti maaliskuussa kuntia tartuntatautilain nojalla "ohjeistamaan alueensa ympärivuorokautisen hoidon yksikköjen johtajat asettamaan yksiköihin vierailukiellon". Ohjeen mukaan tapauskohtaisesti arvioiden voidaan vanhuksien tapauksessa sallia kriittisesti sairaiden tai saattohoidossa olevien oireettomien läheisten vierailu.
Sakslinin mielestä ohjeistuksessa käytetyt ilmaukset loivat kuvan sitovaksi tarkoitetusta ohjeesta.
Lue myös: Apulaisoikeusasiamies: STM:n virheellinen ohjeistus rajoittanut vanhusten oikeuksia lainvastaisesti
Ohjetta tarkennettiin, korostettiin yksilöllistä harkintaa
Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen ei ole yllättynyt Sakslinin päätöksestä.
– Keskeisin sanoma liittyy siihen, että yhtäältä ohjeet ja suositukset ja toisaalta sitovat, lakiin perustuvat velvoitteet ja määräykset menivät liikaa sekaisin viranomaisten tiedotteissa ja muissa toimenpiteissä. Samahan on huomattu myös esimerkiksi matkustusrajoitusten yhteydessä, hän sanoo STT:lle.
Huhta on pahoillaan, että liian tiukasti muotoillut ohjeet ovat voineet aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia vanhuksille ja heidän omaisilleen.
– Yksittäisen ihmisen kohdalla, jolla kevät on esimerkiksi ollut loppuvaiheen aikaa, tuntuu varmasti hyvin ikävältä, jos kuolema tapahtuu hoivayksikössä eivätkä omaiset tunne päässeensä mukaan tarpeeksi.
Huhdan mukaan maaliskuussa annettua ohjetta tarkennettiin huhtikuun puolivälissä, ja siinä korostettiin, että vierailuissa pitää käyttää yksilöllistä harkintaa ja huomioida erilaiset tilanteet ja erilaisissa tilanteissa elävät vanhukset. STM:lle oli valjennut, että ohjetta on sovellettu tiukemmin kuin on ollut tarkoitus.
– Alkoi tulla huolta siitä, että vierailujen rajoittaminen ja toimintakykyä ylläpitävän toiminnan vähentäminen alkoi johtaa iäkkäiden toimintakyvyn ja hyvinvoinnin kannalta kielteisiin tilanteisiin, Huhta sanoo.
Ojanen: Elämä ja terveys painavat vaakakupissa
STM:llä ei ole ollut pyrkimystä kieltää vierailuja kokonaan, mutta jälkikäteen tarkasteltaessa sanamuoto ohjeistuksessa ei Huhdan mukaan ollut onnistunut.
– Mutta on otettava huomioon, että meillä oli vaikea ja paheneva epidemia päällä maalis-huhtikuussa. Käytetyillä rajoituksilla on olennaisesti voitu vähentää vakavia terveydellisiä haittoja ja kuolemantapauksia, Huhta korostaa.
Eli ohje meni alkuun vahingossa liian tiukaksi, mutta se tämä palveli sen hetken tarkoitusta?
– Kyllä. Myös apulaisoikeusasiamies on päätöksessään todennut nopeat toimenpiteet elämän ja terveyden suojelemiseksi perustelluiksi, Huhta toteaa.
STM:n virhe on Ojasen mukaan ymmärrettävä etenkin alkuvaiheen osalta. Terveys ja elämä ovat sellaisia perusoikeuksia, jotka painavat loppujen lopuksi vaakakupissa huomattavan paljon enemmän kuin tapaamisoikeus tai oikeus perhe-elämään.
– Tilanteessa, jossa oli vähän tietoa siitä, miten korona leviää, oli terveyden suojelu korostetun tärkeää, ja se sitten johti jälkikäteen arvioiden virheisiin ja ylilyönteihin.
Sakslinin mukaan vierailuja harkitessa pitäisi ottaa huomioon läheisen vierailun merkitys yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta esimerkiksi saattohoitotilanteessa.
– Tulisi myös arvioida, onko mahdollista tehdä sellaisia tilojen käyttöä koskevia järjestelyjä, joilla voidaan varmistua siitä, että yksikössä asuvien muiden henkilöiden henkeä ja terveyttä ei vaaranneta.
Lainsäädäntö menee uusiksi
Tartuntatautilaissa ei ole erikseen säädetty oikeudesta henkilön perusoikeuksien rajoittamiseen muutoin kuin karanteeni- ja eristämistilanteissa, eikä tartuntatautilain nojalla voi antaa sitovia vierailukieltoja asumisyksiköihin.
Apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä tuodaan esille, että voimassa olevassa lainsäädännössä on kehittämisen varaa ja STM:llä velvollisuus lähteä uudistamaan sitä. Huhdan mukaan ministeriö arvioi lainsäädännön muutostarpeita ja niiden sisältöä huolellisesti, osin työ on jo aloitettu.
Ojasen mukaan olisi tärkeää, että ehdottomia tapaamiskieltoja ei asetettaisi jatkossakaan, ellei se ole aivan välttämätöntä. Myös STM:ssä ollaan samoilla linjoilla.
– En usko, että kategorisen vierailukiellon mahdollistavaa lakia halutaan.
Tällä hetkellä ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä olevien asiakkaiden osalta hallitus on linjannut, että heille tulee järjestää mahdollisuus turvallisesti tavata läheisiään esimerkiksi ulkona huolehtien riittävästä suojautumisesta. Läheisille tulee myös järjestää mahdollisuus tavata kriittisesti sairaita ja saattohoidossa olevia.