Vesa-Matti Loiri menehtyi elokuussa vuonna 2022.
Viihdetaiteilija Vesa-Matti Loirin elämästä kertova kirja Tuttujen kesken Vesku (Docendo 2023) ilmestyy tänään. Tietokirjailija Tuomas Marjamäen kirjassa paneudutaan Loirin elämään ja tämän viimeisimpiin hetkiin. Loiri menehtyi elokuussa vuonna 2022.
Loiri sai syöpädiagnoosin vuoden 2022 alussa ja heti sen jälkeen näyttelijälegendan luo muutti asumaan tämän pitkäaikainen ystävä Nona Alvesalo. Kirjassa kerrotaan, kuinka kesän aikana Loirin unet alkoivat pidentyä ja lopulta jalat eivät kantaneet häntä vessaan, vaan Alvesalon oli autettava tämä pyörätuolilla.
Alvesalo alkoi varovasti kysellä, olisiko Loirin parempi siirtyä jo sairaalaan.
– Katotaan huomenna, Vesku sanoi monta kertaa. Hän tiesi, että sairaalaan lähdettyään ei enää palaisi kotiinsa, kirjassa kerrotaan.
Lue myös: Näin Vesa-Matti Loiri puhui kuolemasta viimeisessä haastattelussaan: "Menetys on suuri, mutta sielu jatkaa matkaa"
Kun Loirin kunto alkoi heikentyä ja heinäkuun 28. päivä, Alvesalo ja Loirin pitkäaikainen manageri Pete Eklund saattoivat näyttelijälegendan Eiran sairaalaan. Alvesalo vieraili päivittäin Loirin luona sairaalassa.
Myös Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo vieraili Loirin luona ja jutteli hänen kanssaan hautajaisista.
Heinäkuun viimeisenä päivänä Vesku ja Laajasalo olivat jutelleet peräti kolme tuntia. Vesku tunsi, että hänellä oli kuormaa kannettavanaan: tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, jotka tuntuivat keveyden vastapainona. Kun Laajasalosta oli tuntunut, että kaikki oli jo sanottu, hän oli lausunut hiljaa itsekseen erään jakeen Uudesta testamentista, Paavalin kirjeestä roomalaisille (Room. 5:20). Se kuuluu: ”Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.” Vesku oli säpsähtänyt ja pyytänyt toistamaan lauseen. Kun miehet olivat jatkaneet keskusteluaan, oli Vesku pyytänyt Laajasaloa toistamaan kohdan yhä uudestaan.
Kun Alvesalo kävi Loirin luona 9. elokuuta, hän tiesi kohtaamisen olleen viimeinen. Näin kirjassa kerrotaan Alvesalon ja Loirin viimeinen kohtaaminen:
Elokuun yhdeksännen päivän iltana Vesku poltti viimeisen sikarinsa. Nona työnsi Veskun pyörätuolilla tupakkapaikalle ja sikarin jälkeen takaisin huoneeseen. Kello oli vartin yli seitsemän. Vuoteeseen päästyään Vesku tarttui ystäväänsä kädestä.
– Kiitos tästä päivästä, Nona.
Huoneesta lähtiessään Nona katsoi Veskua, joka jaksoi vielä vilkuttaa hauraasti. Molemmat tiesivät, että Vesku kävi levolle viimeistä kertaa. Hoitajat eivät illalla häirinneet Veskun unta. Aamulla hän oli nukkunut pois.
