Niko muutti Espanjaan 19-vuotiaana, jäi heti kodittomaksi: "Olen tehnyt aika raffejakin juttuja"

3:55
Katso Nikon koskettava haastattelu elämästä kodittomana.

Niko, 31, on asunut Fuengirolan kaduilla yli kymmenen vuotta. Vaikka hän on menettänyt monta ystäväänsä huumeille ja väkivallalle, hän ei aio palata takaisin Suomeen.

Juttu on julkaistu alun perin helmikuussa 2022. 

Nikon elämä kulkee yhdessä mustassa selkärepussa. Mukana ei ole puhelinta eikä passia. Espanjan aurinko on ilmainen ja siksi Niko ei haaveile Suomeen paluusta.

– Välillä on ihan täyttä kärsimystä, mutta useimmiten menee aika hyvin, Niko kuvailee elämäänsä Fuengirolan kaduilla.

Niko haluaa kertoa tarinansa, jotta nuoret ymmärtäisivät, että elämä kadulla ja huumemaailmassa ei ole hohdokasta. Hän esiintyy haastattelussa etunimellään suojellakseen läheisiään.

Niko herää aamuisin kahdeksan aikoihin, kerää reppuun menevän omaisuutensa ja lähtee kävelemään ympäri Fuengirolaa. Hän tuntee kaupungin jokaisen kadun, kilometrejä kertyy päivittäin useita kymmeniä.

– Joka päivä on erilainen, mutta kuitenkin aika samanlainen. 

Niko on työtön ja koditon. Silti hänelle jokainen päivä on "aamusta iltaan työskentelyä". Ruoan hankkiminen käy työstä.

– Jokaisella on omat ongelmansa anyway. Kaikki voisi olla vieläkin paskemmin.

"Tiedän monta, jotka ovat tulleet kusetetuiksi"

Kun Niko 19-vuotiaana muutti Espanjaan, hän työskenteli ensin puhelinmyyjänä. Kadulla hän on asunut alusta asti, mutta pian myös työt jäivät pois.

Hänellä ei ole kaunista sanottavaa puhelinmyyjäntyöstä.

– Tiedän aika monta, jotka ovat täällä tulleet kusetetuiksi. Jos tekee ilman sopimuksia, niin voi käydä huonosti.

Kun palkkaa ei tule tilille, asunto lähtee alta. Nikolla työn tilalle tulivat yhä kovemmat huumeet – heroiini ja crack.

Niko ruttaa oluttölkin ja heittää sen lähimpään roskikseen. Vuosi sitten hän jätti kovat huumeet synkän ajanjakson päätteeksi. Alkoholia ja kannabista kuluu edelleen.

Espanjassa asuvalle ulkomaalaiselle heroiinikoukusta irtaantuminen on erityisen vaikeaa, sillä katkaisuhoidoissa puhutaan pääsääntöisesti vain espanjaa. Siitä syystä suomalaiset jäävät usein avun ulkopuolelle.

Nikolla oli poikkeuksellisen hyvät kortit – hänellä on virallinen oleskelulupa ja hän puhuu kieltä sujuvasti.

Vuosi sitten hän pääsi ilmaiseen päihdekuntoutukseen ja korvaushoitoon julkiselle puolelle. Edelleen hän tapaa hoitajaansa viikoittain.

– Vaikeinta oli ottaa itseään niskasta kiinni.

Unelmaelämä vaihtuu heroiinikoukkuun

Niko ei omien sanojensa mukaan eläisi ilman ulkopuolisten apua – suomalaista seurakuntaa ja yksittäisiä hyväntekijöitä.

Kiitosta saa myös evankelista Make, joka on nyt toista talvea Fuengirolassa. Sitä ennen Make toimi monien vuosien ajan Teneriffalla.

Myös Maken työpaikka on kadulla, ja hän tuntee monia kodittomia. Karut elämäntarinat koskettavat. 

Suomalaisten asunnottomien määrä vaihtelee, mutta heitä on arviolta noin kymmenkunta. Markun mukaan kadulla elävät ovat pääsääntöisesti nuoria huumekoukussa olevia aikuisia.

– Suomalaiset tulevat tänne halpojen huumeiden ja unelmaelämän takia, mutta helposti syrjäytyvät kokonaan, kun kaikki on niin helposti saatavissa, Niko komppaa. 

"Joka tapauksessa kuolee" 

Espanjassa huumeet ovat pelottavan halpoja ja niitä on helppo saada. Huumeita kuljetetaan pikaveneillä Afrikasta Costa del Solin alueelle, jossa pillerikauppa käy kuumana.

Kadut ovat Nikon mukaan vaarallisia etenkin niille, jotka nukkuvat yöt taivasalla. Hän itse on pyörinyt alueella jo niin pitkään, että hän ei osaa pelätä.

– Joka tapauksessa kuolee jossain vaiheessa.

Hänet on ryöstetty monesti, mutta ei onneksi koskaan väkivaltaisesti. 

– Olen herännyt silleen, että reppu on lähtenyt. Joulupäivänä ryöstettiin meidän patjat, seuraavana päivänä peitot ja kaikki meidän muut tavarat.

Silloin Niko punkkasi juna-aseman liepeillä ja tunnetun suihkulähteen, Fuente del Obeliscon, kulmilla.  

Huumerahat hankitaan rikoksilla

Päivisin Niko kävelee ympäri kaupunkia ja kerjää. Iltaisin hän käy pyytämässä ravintoloista ylijäämäruokaa. Yksikään ruoka-annos ei ole itsestäänselvyys.

Jokaisella on omat tapansa hankkia rahaa ja huumeita. Kadulla siihen usein liittyy rikollisuus, kuten näpistely, huumekauppa tai velkojen perintä.

– Itse olen tehnyt aika raffejakin juttuja.

Niko ei ole ollut vankilassa, mutta putkassa hän on ollut monestakin eri syystä. Useimmiten tappeluista, mutta myös näpistelystä.

– Nykyään minulla on eri elämä kuin silloin, kun käytin huumeita. En enää tappele. Se oli paskaa elämää.  

Korona-aikana kodittomat pakenivat poliisin pamppua

Nikon mukaan asunnottomat saavat usein olla rauhassa, vaikka hän on ystävineen tullut useasti häädetyksi.

– Yhteen puistoon soitettiin 400 kertaa kytät yhden kesän aikana. Silloin kaikki kuosattiin huolella ja häirittiin asukkaita, kun juhlittiin kovaan ääneen.

– Ymmärrän silleen, mutta toisaalta en ymmärrä. Missä meidän sitten pitäisi olla? 

Korona-aika ja lockdown olivat asunnottomille erityisen rajuja. Niko huokaa syvään asiasta kysyttäessä.

Kadulle tuli myös uusia kasvoja, kun yrittäjien talous romahti. Niko muistaa, kuinka hän pakeni kaduilla partioivia poliiseja autojen alle ulkonaliikkumiskiellon aikana.

– Ensimmäisen lockdownin aikana sain vähintään kymmenen kertaa pampusta. Kun ei ole kotia eikä tuloja, poliisi ei anna sakkoja, vaan ne vetävät turpaan.

Suojaa haetaan vallatuista taloista ja parkkihalleista

Espanjan talvet ovat öisin kylmiä ja tammikuussa lämpömittari laskee usein alle 10 asteen. Talvikuukausina Niko ystävineen hakee suojaa vallatuista taloista ja parkkihalleista.

– Jos perseilee ja roskaa, ei hirveän pitkään pysty nukkumaan samassa paikassa. Jos hoitaa kaiken kunnolla, niin ihmiset eivät ole siitä pahoillaan.

Tänä talvena Niko ei ole nukkunut vallatussa talossa. Aiemmin hän vietti pitkiäkin aikoja vallatussa kerrostalossa, jossa asui myös muita suomalaisia. Nyt talo on muurattu umpeen, eivätkä asunnonvaltaajat pääse enää sisään.

Espanjassa asunnonvaltaus on ollut kasvussa aina vuoden 2008 ja rakennuskuplan puhkeamisen. Aluksi asunnonvaltaajat eli okupat olivat aktivisteja tai asunnottomia. Nykyään valtaajat ovat yhä useammin kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Katujen hiljaiset kuolemat

Suomalaisia kuolee Aurinkorannikolla säännöllisesti. Suomen Madridin suurlähetystön mukaan suomalaisten kuolemantapauksia oli Espanjassa viime vuonna 173. Vajaa kolmannes tapahtui Málagan kunniakonsulaatin toimialueella, jossa Aurinkorannikko sijaitsee.

Markun laskujen mukaan Fuengirolassa on tänä talvena kuollut kolme suomalaista, joilla on ollut alkoholi- tai huumetausta.

Niko ei ole laskenut, kuinka monta ystävää hän on menettänyt kadulla elettyjen vuosien aikana. Heitä on kuitenkin useita tyttöystävä mukaan lukien.

Kuolemat johtuvat useimmiten yliannostuksista tai siitä, kun huumevelkoja ei ole maksettu takaisin.

Varmin tapa menettää henkensä on jättää velat maksamatta. Nikon mukaan velkojat piikittävät huumeruiskulla niskaan tappaakseen.

– Tämä ei ole mikään Kontula, Niko sanoo päätään pyöritellen.

"Tämä on kotini nyt"

Henkilökortin hankkiminen on ensimmäinen askel, jotta voi palata takaisin Suomeen. Suurimmalla osalla asunnottomista ei ole henkilöpapereita, vaan ne ovat varastettu.

Make ilahtuu, kun hän näkee vanhan tutun. Hän varmistaa asunnottomalta suomalaisnaiselta, että onhan hän edelleen lähdössä hankkimaan uutta henkilökorttia Malagasta.

Nainen lupaa, mutta Markku ei toivo liikoja.

Hän tietää useamman, joka on kääntynyt takaisin lentokentältä. Päihteet houkuttelevat enemmän kuin kotimaan päihdehuolto. 

Niko itse aikoo matkustaa Suomeen korkeintaan käymään. Koti on nyt pysyvästi Espanjassa.

Hän toivoo, että pääsisi etenemään elämässä. Nyt takana on ensimmäinen askel – kovista huumeista irti pääseminen. 

Oma koti tai työt eivät ole Nikon haavelistan kärjessä. Hänelle asunnottomuus on myös valintakysymys.

– Nautin elämästä täällä. Tämä on kotini nyt. 

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja