Netti yhdistää kirjailijan ja lukijan

Monet kirjailijat valittelevat kirjailijan työn yksinäisyyttä ja palautteen puutetta. Filosofian maisteri, kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Kirsti Ellilä, 49, kohtaa lukijoitaan netissä. Hänen pitämässään blogissa keskustellaan aktiivisesti niin kirjoista kuin muistakin elämän asioista.

Viimeksi blogin kommentaattoreita on närkästyttänyt Ellilän Miehen tuoksu -kirjan (Karisto, 2006) kannen saama arvostelu. Ellilä olisi toivonut, että kanteen olisi nostettu kirjassa keskeinen teema, joka liittyy Pyhään Yrjänään ja vanhoihin keskiaikaisiin veistoksiin; nyt kannessa on lähikuva farkkujen verhoamasta takapuolesta.

– Ehdotin patsaskuvaa kustantajalle, eikä ehdotustani torjuttu. En kuitenkaan osaa itse arvioida, onko kansi hyvä vai huono, mutta totta kai otan kielteisen palautteen vakavasti. Joidenkuiden mielestä kansi on epäonnistunut.

Kirjan kannella on niin kommentaattorien kuin blogin pitäjänkin mielestä suuri merkitys.

– Ainakin itselleni se on usein ensimmäinen kimmoke, joka saa tarttumaan kirjaan ja ylipäätään miettimään, mitä kirja sisältää. Olen toisaalta huomannut, että ne kirjan kannet, jotka ovat minun mielestäni tyylikkäitä, voivat olla jonkun toisen mielestä ihan typeriä. Kysymys on siis monimutkainen.

”Pelkään, että menetän kommentaattorini”

Internet on täynnä tietoa ja keskusteluja. Kirsti Ellilä kertoo, että hänen omassa blogissaan keskustelu on ollut välillä hyvinkin kiihkeää.

– Parhaimmillaan on saattanut tulla jopa kahdensadan viestin ketjuja. Nyt viestejä tulee pari-, kolmekymmentä per aihe.

Ellilän kommentaattorit ovat, niin kuin muidenkin keskustelupalstojen kävijät, yleensä toisilleen tuntemattomia. Säännöllisesti blogissa vierailevista voi kuitenkin tulla hyvin läheisiä.

– Internetissä voi tutustua ajan kuluessa. Joku taas tulee ja on aktiivinen vähän aikaa ja katoaa jälkiä jättämättä, enkä saa koskaan tietää, mihin hän katosi ja kuka hän oli. Pelkään sitä paitsi koko ajan, että menetän kaikki kommentaattorini. Pidän blogia siksi, että minusta on valtavan kiinnostavaa, mitä ihmiset kommentoivat.

Blogin pitäjälle on suuri taito saada ihmiset kommentoimaan. Sen Ellilä osaa.

– Pitää osata ärsyttää sopivasti, mutta ei saa olla yhtään pelottava.

Tarvitaanko kirjoittajakoulutusta?

Kirsti Ellilä on paitsi kirjailija myös kirjoittamisen opettaja. Hän harmittelee puoliksi leikillään puoliksi tosissaan, että Suomessa voi tulla kirjailijaksi, vaikka ei osaisi kirjoittaa ollenkaan. Myös Ellilän blogin veäkeä kirjoittamisen taso askarruttaa.

– Kun lueskelee esimerkiksi meillä julkaistavia dekkareita, tulee välillä sellainen olo, että ei ilmeisesti tarvitse osata kirjoittaa erityisen hyvin voidakseen olla tässä maassa jopa kohtuullisen suosittu kirjailija. Tai ainakaan jotain tiettyä kirjaa kirjoittaessaan tekijä ei ole pitänyt kirjailijan ammatin vaatimustasoa kovin korkealla.

Ellilä toteaa, että on oppinut omien opintojensa aikana, mitä asioita kirjoittaessa pitäisi välttää ja mitä kaikkea kirjassa pitäisi olla, jotta se toimisi hyvin. Siksi laiska kielenkäyttö ja juonenkuljetus ihmetyttävät.

– Kun lukee kirjoja, joissa ei noudateta ohjeita ollenkaan, tulee sellainen olo, että miksi yleensä puhutaan kirjoittajakoulutuksesta, kun sitä ei selvästikään tarvita.

Ellilä lukee itse mielellään muun muassa Astrid Lindgrenin ja Iris Murdochin kirjoja. Hän uskoo, että kirjoittamaan voi oppia paremmin, jos on siihen halua ja kiinnostusta.

– Kyllä, mutta lukijat eivät välttämättä kaipaa sitä, että esimerkiksi dekkarit olisivat hyvin kirjoitettuja. Toisaalta kirjailija saa yleensä maineensa sitä kautta, että hän kirjoittaa ensin yhden hyvän kirjan hyvin. Kun maine on saavutettu, saattaa käydä niin, että taso ei lopuksi ole ihan sitä mitä se on alkupäässä ollut.

Tutustu Ellilän blogiin, kuuntele Radio Novan Helmi-hetken haastattelu, lue Miehen tuoksu -kirjan esittely ja osallistu keskusteluun.