Neljä vuotta sitten Kati liukastui matkalla autolleen ja sai aivovamman – muistuttaa nyt talvikelien tärkeästä asiasta: "Se on aika pieni hinta siitä, että välttyy tältä"

1:10
Katso myös: Tällaisia oireita aivovamma aiheuttaa.

Helmikuussa 2022 tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Kati Veijonaho sai aivovamman. Hän oli matkalla autolleen, kun liukastui jäisellä pihalla. – En usko, että joudun koskaan omalle jälkikasvulleni teroittamaan pyöräilykypärän tärkeyttä. Niin karua tämä on, Kati sanoo.

Semmoinen kaatuminen, jonka sinäkin olet tehnyt monta kertaa elämässäsi. Niin Kati Veijonaho, 41, kuvaa neljä vuotta sitten tapahtunutta kaatumistaan, joka muutti hänen koko elämänsä.

Kati liukastui hiekoittamattomalla pihalla, kuten niin moni meistä tekee joka talvi. Hänen päänsä kuitenkin sattui osumaan maahan.

Helmikuussa 2022 tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Kati sai aivovamman.

Poistui töistä tavallisesti – palasi sitten toisten  luo sekavana

Onnettomuudesta on hieman hankalaa puhua – Kati nimittäin ei itse muista siitä mitään.

– Joudun muistelemaan paljon asioita sen perusteella, mitä minulle on sanottu, kun en itse muista niitä. Se on vähän vaikeaa, hän myöntää.

Ennen kaatumistaan Kati oli tehnyt tavallista työtä kyläkoulun alaluokkien opettajana. Hän lähti koulurakennuksesta mennäkseen autolleen.

– Meillä on kaksi rakennusta, ja autoni on ollut toisen koulurakennuksen pihassa. Olen lähtenyt autolle päin ja sitten palannut jonkun ajan päästä takaisin toisten opettajien luo sekavana, Kati kuvailee.

Kukaan ei nähnyt kaatumista. Kati ei muista sitä. Joitain vihjeitä tapahtuneesta kuitenkin on: mustelma pakaran yläosassa oli Katin sanoin aivan järjettömän kokoinen. Mustelma ei ollut takapuolen kohdalla, enemmänkin selässä – kuin hän olisi kaatunut kovaa vauhtia selälleen.

– Mustelmista päätellen kaatuminen on ollut Aku Ankka -tyyppinen plätsäys: olen kaatunut kuin Aku astuessaan banaaninkuoreen, Kati kuvailee.

Päivä oli kylmä. Se oli osittain onni.

– Minulla on ihan muutama muistikuva sen edellisen viikon ajalta, ja yksi on kaatumisaamulta. Minulla on pitkät, paksut hiukset, ja tein itselleni ranskanletin takaraivoa myöten, että saan pipon hyvin päähäni. Ilmeisesti se pipo ja ranskanletti pelastivat hengen.

Pipo ja hiukset vaimensivat päähän kohdistunutta iskua niin, ettei Katille tullut kallonmurtumaa ja aivoruhjetta. Aivovamman hän kuitenkin sai.

Turman jälkeen Kati nukkui viikkoja – isku vei muistista koko edeltävän hiihtoloman

Kun Kati palasi sekavan oloisena työpaikalleen, työtoverit ymmärsivät jonkin olevan vialla. Ambulanssi soitettiin. Kati vietiin päivystykseen, missä pää kuvattiin.

Kuvissa ei näkynyt mitään.

– Pääteltiin, että kyseessä on aivotärähdys. Minua oltiin jo kotiuttamassa. Mieheni oli päässyt paikalle ja sanonut, että ei minua voida kotiuttaa, en ole siinä kunnossa ja hän ei minua kotiin vie. Minut vietiin osastolle tarkkailuun.

Kaatuminen on yleisin aivovammojen syy

Suomessa diagnosoidaan vuosittain ainakin 20 000 aivovammaa.

Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita. Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi voimakas väsymys, muistin häiriöt, toiminnan ja ajattelun hidastuminen, sanojen löytämisen vaikeus ja erilaiset fyysiset oireet, kuten päänsärky.

Kansankielellä puhuttu aivotärähdys on lievä aivovamma. Niistä toivutaan yleensä oireettomaksi.

Lähde: Aivovammaliitto

Seuraavana päivänä Kati pääsi kotiin. Sitten hän nukkui, nukkui ja nukkui – viikkoja.

– Meillä oli juuri lasten kanssa tästä puhetta. Vanhin lapsemme oli silloin kymmenen, toinen täytti seitsemän ihan samoina päivinä, kun kaaduin, ja nuorin oli neljän. Nuorin ei muista tuosta ajasta muuta kuin sen, että äiti vain nukkui.

Iskun myötä Katin muistista hävisi koko edeltävä hiihtoloma, ja suurin osa koko alkuvuodesta ennen tapaturmaa. Loppukesään saakka muistissa on vain enemmän tai vähemmän tyhjää.

– Muistini ei ole edelleenkään normaali, vaan huono. Noin puoli vuotta vammautumisen jälkeen muistikuvissa ei ole enää aukkoja, hän kuvailee.

Vamma luokiteltu vaikeaksi: "Yhtä karuja käppyröitä en ole yhdelläkään oppilaallani koskaan nähnyt"

Kun tapaturmasta oli kulunut pari viikkoa, Katin tila luokiteltiin aivovammaksi. Päästä otettiin magneettikuva; sen lisäksi tehtiin neuropsykologisia testejä. Niiden perustella vamma on vaikea.

Nyt samat testit on tehty jo kolmeen kertaan. Tulokset ovat heikot.

– Itse olen töissä nähnyt psykologisia testejä, lasten tuloksia, joten näin kuvaajasta, miten testi on mennyt. Vaikka joskus on ollut heikkojakin oppilaita, niin yhtä karuja käppyröitä en ole yhdelläkään oppilaallani koskaan nähnyt. Olen kuitenkin ollut niin sanottu kympin oppilas aikanaan itse. Paljon on tultu alas.

Silti Kati on kiitollinen. Turman jälkeen hän osaa arvostaa pientäkin hyvää.

– Osaa olla tosi vähästä kiitollinen. Esimerkiksi siitä, että aamulla voi herätä omasta sängystä, oman puolison vierestä. Osaan itse pukeutua. Osaan itse syödä, pystyn asumaan kotona. Ei se ole tämän ikäiselle ihmisellä asia, jota yleensä ajattelisi ihmeellisenä.

Jo pyykkien lajitteleminen väsyttää aivot: "Tosi vähän mitään voin päivän aikana tehdä"

Töihin Kati ei kuitenkaan ole pystynyt palaamaan. Syksyllä 2021 hän pääsi työkokeiluun, joka kuitenkin keskeytettiin työnantajan ja työterveyden päätöksellä ennen kuin ensimmäinen viikko oli lopussa.

Palaverissa työnantaja summasi, että neljän päivää kestäneestä kokeilusta olisi voinut saada kasaan puolen tunnin mittaisen pätkän työntekoa.

– Kyllähän itsekin tajusin, ettei tämä nyt ihan ehkä putkeen mene, mutta rehtorin sanat olivat itselleni yllätys: ai se meni niin huonosti! Työkokeilu ei ollut opettajan työtä, eikä edes koulunkäynninohjaajan työtä, vaan siitäkin helpotettua, mutta en pystynyt edes siihen, Kati sanoo.

Osa aivovamman aiheuttamista oireista on ajan myötä helpottanut; esimerkiksi karmea päänsärky ei enää vaivaa samalla tavalla kuin heti kaatumisen jälkeen. Väsymyskään ei enää ole aivan samanlaista, vaikka rajua se on edelleen. Kati väsyy hyvin vähästä.

– Tosi vähän mitään voin päivän aikana tehdä. Jos vaikka laskostan omat pyykkini, sen jälkeen minun on jo lepuutettava. Siksi pyykin lajittelun tekee yleensä joku muu, joka katsoo valmiiksi minun vaatteeni erilleen miehen ja lasten vaatteista. Sitten otan oman osuuteni siitä ja hoidan sen pois.

Katso myös: Lievästä aivovammasta käytetään arkikielessä usein nimeä "aivotärähdys". Näin se oireilee! Juttu jatkuu videon alla.

0:57

"Voin pyyhkiä keittiön pöytää uudestaan ja uudestaan niin kauan, että rätti menee puhki"

Katilla käy avustaja 30 tuntia viikossa. Avustaja muistuttaa, kun on aika syödä tai juoda, tai toisin päin; hän huomauttaa, jos Kati on jo syönyt.

– Itse en tunne, onko minun nälkä. Jos näen jotakin hyvää, voin vain syödä sen, koska se on hyvää, Kati kuvailee.

– Jos avustaja ei ole paikalla, saatan istua vain paikallani enkä saa tehtyä mitään. En saa aloitettua, tai jos saan aloitettua, työ jää kesken. Tai voi olla, etten saa lopetettua. Voin pyyhkiä keittiön pöytää uudestaan ja uudestaan niin kauan, että rätti menee puhki ennen kuin tajuan, että olen pyyhkinyt tätä pöytää jo ihan tarpeeksi ja se on puhdas, Kati kuvailee.

Avustajan ansiosta hän kykenee myös olemaan äiti lapsilleen silloinkin, kun mies on töissä.

– Taannoin lapset olivat kotona sairaina, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, mutta minä väsyin ja oli mentävä nukkumaan. Avustaja pelasi sillä aikaa lasten kanssa lautapelejä, jotta sain nukuttua ilman, että täytyy kuunnella, mitä kotona tapahtuu.

Katso myös: Vältä liukastuminen ja kaadu oikein – lääkäri ja judoka neuvovat, miten pitäisi kaatua. Juttu jatkuu videon alla.

6:50
Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Kaisa Virtanen sekä judokouluttaja Mikko Välimäki antavat vinkit liukastumisen välttämiseen ja oikein kaatumiseen.

Aivovamma ei näy päälle: "Voi olla jopa lääkärille yllätys, kuinka huonossa kunnossa ihminen onkaan"

Keskustellessaan Kati puhuu hitaasti ja tarkasti. Joihinkin kirjaimiin kieli takertuu hetkeksi. Muuten vammaa ei huomaa päältä. Kati toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät sen.

– Aivovamma ei näy päälle. Ihmisen aivot voivat olla ihan rikki, mutta kun näet hänet, hän vaikuttaa aivan tavalliselta. Näet aivovammasta kärsivän ihmisen vain silloin, kun on se hetki, jolloin hän voi olla ihmisten kanssa, Kati muistuttaa.

– Yleensä ihmiset eivät näe aivovammaista silloin, kun hän itse tietää, ettei pärjää. Siksi voi olla jopa lääkärille yllätys, kuinka huonossa kunnossa ihminen onkaan; lääkärille mennään yleensä silloin, kun on levätty ja skarpataan. Sitten lääkärikäynnin jälkeen ihminen on viikon verran aivan kuollut.

Aivot menevät niin pienestä rikki – "Nastakengät ovat ehdoton asia näin talvella"

Aivot voivat mennä niin pienestä rikki. Sen Kati haluaisi kertoa muille. Ja tämänkin: käytä nastakenkiä. Ja kypärää.

– En usko, että joudun koskaan omalle jälkikasvulleni teroittamaan pyöräilykypärän tärkeyttä. Niin karua tämä on. Meillä vanhin lapsi on teini-iässä, eikä hän suostu pyöräilemään metriäkään ilman kypärää. Se kertoo paljon, Kati kuvailee.

–  Nastakengät ovat ehdoton asia näin talvella. Eivät ihmiset saisi kulkea jäisillä kaduilla yhtään ilman niitä. Se on aika pieni hinta siitä, että välttyy tältä.

Katso myös: Saana heräsi tiedottomana ruttaantuneen bussin lattialta ympärillään ruumiita – kertoo selviytymistarinansa Konginkankaan turmasta:

1:51

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja