Hämeenlinnassa asuvan Sami Ylämurron elämä sai rajun käänteen vuonna 2013 hänen ollessaan vuorikiipeilemässä Ranskan Alpeilla. Kokeneen kiipeilijän kohdalle osui kivivyöry, joka irrotti köyden kiinnityksen. Ylämurto putosi samalla parikymmentä metriä törmäten vuoren seinämään. Hän ei muista tapahtumapäivästä mitään.
– Kiipelyparini kertoi minun pudonneen holtittomasti ja osuneen vuoren seinämään. Onni tilanteessa oli, että köysi tarttui kiinni johonkin estäen minua putoamasta maahan saakka.
Ylämurto jäi roikkumaan tajuttomana pää alaspäin köyden varassa. Samalla kiipeilypari oli lähes varma hänen menehtymisestään.
– Parini kertoi, että verta oli suihkunnut korvistani, ja tilanne näytti todella pahalta. Hän oli luonnollisesti soittanut heti apua.
Avunsaanti oli hankalaa, sillä pelastushelikopteri ei päässyt laskeutumaan tapahtumapaikalle.
– Pelastajat joutuivat kävelemään kauempaa luokseni. Minut oli lennätetty lopulta sairaalaan ja viety välittömästi leikkaussaliin.
Lähellä kuolemaa
Onnettomuudessa Ylämurto sai aivoverenvuodon ja sitä kautta vaikean aivovamman sekä ilmarinnan kylkiluun lävistettyä keuhkon. Lisäksi yksi selkänikamista sekä toinen olkapää murtuivat. Hänen selviytymiseensä ei uskottu.
– Kanssani kiipeilleetkin joutuivat antamaan lausunnot poliisille sen vuoksi, että tapaturmainen kuolema täytyy dokumentoida tapaturmaksi.
Ylämurto selviytyi kriittisestä tilanteesta. Häntä pidettiin vammojen vuoksi koomassa useita viikkoja. Jälkeenpäin hänelle selvisi pään operoinnista erikoinen yksityiskohta.
– Leikkauksessa poistettiin pala kallosta. Kuulin siellä olevan tapana heittää se kirjaimellisesti roskiin, vaikka se tuntuukin karulta. Ranskalaisen sairaalan henkilökunta kuitenkin pelasti henkeni, mistä olen todella kiitollinen.
Ylämurto siirrettiin lopulta Ranskasta Suomeen. Aikaa eri sairaaloissa kului useita kuukausia.
– Paluu Suomeen ei ollut kuitenkaan halpa, sillä vakuutukseni oli korvannut vain yhden siirron Ranskassa. Onneksi veljeni tuli apuun, hän maksoi 25 000 euron paluulentoni Suomeen.
Uusi elämä
Kun Ylämurto tiedosti tilanteensa, hän samalla koki uuden elämän alkaneen. Isku oli kuitenkin raju pelkästään siviilielämän kannalta.
– Työni opettajana oli ohi. Putosin myös taloudelliseen kuiluun, sillä olin hieman aiemmin ostanut lainalla uuden kodin. Kotiuduttuani jouduin turvautumaan ruoka-apuunkin.
– Päästessäni sairaalasta minulle sanottiin myös, etten tule pärjäämään yksin. Tuollainen näkemys ei tosiaan nostanut motivaatiota.
Ylämurto, 47, sai elämäänsä voimaa pojastaan, vanhemmistaan, ystävistään ja seurakunnastaan. Hän sanoo pojan pelastaneen myös kriittisellä hetkellä.
– Vamma toi tullessaan aluksi itsetuhoisia ajatuksia. Sain ne hälvenemään ajatellessani poikaani.
Ylämurrolle jäi onnettomuudesta muun muassa aivovamman aiheuttama ylitunteellisuus.
– Reagoin ylivoimakkaasti iloon ja suruun otsalohkon vammani vuoksi, minkä vuoksi minun täytyy ennakoida tilanteita. Lisäksi lähimuistini on todella huono ja kärsin muun muassa päänsärystä. Olen myös joskus liian vaativa itselleni, sillä koen huonoa omaatuntoa esimerkiksi unohtelusta.
Tärkeä apu kuntoutumiselle sekä henkiselle hyvinvoinnille on urheilu.
– Harrastan edelleen seinäkiipeilyä, melontaa ja hiihtoa. Urheilu on minulle kokonaisuudessaan elämän kantava voima, joka auttaa fyysisesti sekä henkisesti.
– Haluan nähdä elämäni uutena mahdollisuutena. Olen onnellinen ollessani elossa ja omilla jaloillani.