Greg Johnson tiesi jo 7-vuotiaana haluavansa astronautiksi ja kaipaa yhä avaruuteen.
Messukeskuksessa lastenhuoneessa on innokkaita 6-vuotiaita. Alkamassa on Fun Academyn Fun Learning-filosofiaan perustuva astronauttikoulu ja opettajana on tietysti oikea astronautti.
Greg Johnson ei ollut paljon näitä lapsia vanhempi tietäessään, mitä haluaa tehdä isona.
– Olin kylässä isovanhempieni luona Pohjois-Michiganissa. Se oli kesä, kun Neil Amstrong käveli kuussa. Astelin ulos isovanhempieni pihalle ja katsoin kuuta. En voinut uskoa todeksi, että astronautti oli siellä. Tästä alkoi unelma, ja siitä unelmasta tuli myöhemmin mahdollisuus, Johnson hymyilee.
Miehen silmät säihkyvät avaruudesta puhuttaessa. Hänellä on takana kaksi avaruuslentoa, jotka kestivät yhteensä 32 päivää.
– Astronautin tulee olla utelias, ryhmäpelaaja ja hyvä jossain. Itse olen hyvä lentäjä. Täytyy olla myös mielikuvitusta ja tiedonjanoa ja tietysti myös onnea, Johnson naurahtaa.
Avaruusaluksessa 2000 kytkintä
Tämän lisäksi tarvitaan huimat määrät harjoitusta.
– Lensin avaruusalusta, jossa oli noin 2000 kytkintä. Jos tekee virheen, sillä saattaa olla katastrofaaliset seuraukset. Täytyy olla varma siitä, mitä tekee. Tästä johtuen harjoittelimme todella paljon.
Lapset kysyvät, onko Johnson nähnyt avaruusolioita.
– En ole. Ainakaan vielä, Johnson virnistää.
Avaruudessa syntyy halu suojella Maata
Astronautti kertoo, että avaruuteen pääsy kestää reilut 8 minuuttia.
– Nauroin koko matkan. Oli vaikea uskoa, että olen todella avaruudessa.
– Avaruus on oma maailmansa. Kuvailen sitä aina lapsille Liisa Ihmemaaksi. Fysiikan lait muuttuvat painottomuudessa ja esineet leijuvat.
– Matka ylös on raju, mutta avaruudessa on rauhallista ja koskematonta. On mahtavaa katsoa kaunista planeettaamme. Se on upea kokemus
Johnson kertoo, että maapallo on avaruudesta katsottuna uskomaton näky.
– Kaikilla astronauteilla on erilaisia näkemyksiä, taitoja ja erilaiset taustat, mutta yksi asia on yhteinen. Me kaikki lumoudumme planeettamme kauneudesta. Se aiheuttaa sen, että haluamme suojella planeettaamme.
– Ilmakehä näytti avaruudesta hauraalta. Maiden välillä ei ollut rajoja, mikä sai ihmettelemään, miksi ihmiset sotivat keskenään, kun asumme noin kauniissa paikassa.
Painottomuuteen tottuu nopeasti
Oliko avaruudessa pelottavaa?
– Aina on pelottavia asioita. Ensimmäiset pari sekuntia, kun avaruusalus syöksyy ylös oli hieman pelottavaa. Sitä voimaa täytyy kunnioittaa.
Maahan palatessa painovoima teki tehtävänsä.
– Avaruudessa keho tottuu nopeasti painottomuuteen eli mikropainovoimaan. Maahan palatessani olin kömpelö ja painovoima veti tavaroita käsistäni.
– Ensimmäisen lennon jälkeen kahdeksan vuotta sitten tuolloin 10-vuotias tyttäreni piti kädestäni kiinni ja toisessa kädessäni oli limsapullo. Ryhdyin tervehtimään NASA:n johtajaa. Yleensä olisin ojentanut pullon pois, mutta nyt se tipahti kädestäni ja hajosi lattialle.
Kaipuu avaruuteen
Johnson myöntää kaipaavansa edelleen avaruuteen.
– Hyvin paljon. Yhdysvalloissa on nyt tekeillä kaksi uutta alusta. Alustava miehistö julkistettiin ja mukana on ystäviäni ja yhteistyökumppaneita. Mikäli olisin jäänyt NASA:an, saattaisin olla mukana toisessa aluksessa. Kaipaan ja rakastan sitä, mitä tein.
Greg Johnson lähti NASA:sta eli Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirastosta kolme vuotta sitten. Hän on varma, että lähitulevaisuudessa avaruuteen lähtee yhä useampi ihminen.
– Viimeisen 50 vuoden aikana avaruudessa on käynyt vähän yli 500 ihmistä. Seuraavan 50 vuoden aikana tuo luku voidaan kertoa sadalla, Greg Johnson uskoo.
2:01
