Saksalaiset surmasivat kymmeniätuhansia ihmisiä nykyisen Namibian alueella 1900-luvun alussa
Yli 100 vuotta Namibian Herero- ja Nama-heimoihin kohdistuneen sorron jälkeen heimojen edustajat taistelevat edelleen saadakseen Saksan tunnustamaan murhat ja maksamaan korvauksia julmuuksista.
Vuosiksi unohdetussa siirtomaasodassa kuoli kymmeniätuhansia ihmisiä. Tapahtumista ei ole muistuttamassa juuri muuta kuin Namibian satamakaupunki Lüderitzissä ohuelle maakaistaleelle asetut kymmenet hautakivet saksalaissotilaille sekä lähistölle sijoitettu marmorilaatta, jossa nimettömänä muistetaan sorrossa kuolleita heimojen edustajia.
Kymmeniätuhansia Herera- ja Nama-heimoon kuuluvia kuoli Saksan siirtomaajoukkojen toimesta muun muassa nälkään, kylmään tai kaltoinkohteluun vuosina 1904–1908. Heimojen systemaattisesta sorrosta kertoi myös "Haisaareksi" (Shark Island) kutsuttu keskitysleiri, mutta sekin on muutettu nykyisin turistien suosimaksi leirintäalueeksi.
Lähes koko Herero-heimo tuhottiin
Vuonna 1904 heimot nousivat Saksan vuodesta 1884 asti vallinnutta siirtomaavaltaa vastaan. Saksan kenraali Lothar von Trothan käskystä saksalaiset vastasivat kapinaan julmalla sorrolla, mikä tarkoitti joukkomurhia, pakkosiirtoja aavikolle ja pakkotyötä.
Sadastatuhannesta hererosta kuoli sorron aikana noin 80 000. Lisäksi noin 10 000 Nama-heimon edustajaa sai surmansa. Jotkut historioitsijat pitävät sortoa 1900-luvun ensimmäisenä kansanmurhana.
Namibia on neuvotellut Saksan kanssa tunnustuksesta ja mahdollisista korvauksista tuloksettomasti. Saksa kielsi pitkään syyllisyytensä tapahtumiin, kunnes massamurhan satavuotispäivänä vuonna 2004 Saksa sanoi ottavansa moraalisen vastuun tapahtumista. Mahdolliset korvaukset Saksa kuitenkin sulki pois. Saksa on katsonut, että avokätinen ulkomaanapu Namibialle kertoo Saksan tiedostavan moraalisen vastuunsa.