Näkökulma: TPS:n on tehtävä jotain, muuten voi käydä kalpaten – tämänhetkinen pelaaminen ei riitä

Kolmen ottelun tappioputkessa painiva TPS on sarjassa toisena. Joukkueessa vilisee tähtipelaajia, mutta silti se jokin puuttuu, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Otto Leinonen.

Ilari Filppula, Kaapo Kakko, Ilkka Heikkinen, Oula Palve... TPS:n kokoonpanosta löytyy SM-liigan kärkipelaajiin kuuluvia pelaajia.

TPS on silti tehnyt tällä kaudella yhteensä vain 106 maalia. Se tekee ottelua kohden 2.71 osumaa. TPS onkin tehnyt vähiten maaleja joukkueista, jotka majailevat tällä hetkellä sarjassa kuuden parhaan joukossa.

TPS:n hyökkääjistä vain kolme pelaajaa on tehnyt yli 10 maalia: Filppula, Palve sekä Zach Budish. Seuraavina tulevat Kakko (9), Otto Nieminen (8), ja Patrick Bjorkstrand, joka on tehnyt seitsemän maalia.

Mistä syistä johtuu maalinteon vaikeus? Vastaus löytyy hyökkäyspelaamisesta.

Rakenteissa vai yksilöissä ongelma?

TPS pelaa varsin kontrolloitua ja hallittua jääkiekkoa. Jokainen peliteko on harkittu ja punnittu. Sen ansiosta TPS on päästänyt toiseksi vähiten maaleja sarjassa, ottelua kohden 2.38.

Etenkin kotikaukalossaan TPS lähtee varsin korostuneesti kiekkokontrollin kautta rakentamaan peliä. TPS malttaa luoda tilaa, jos syöttösuuntia ylöspäin ei ole.

TPS pyrkii hyökkäämään tiiviillä viisikolla ja kaikkia kaistoja hyväksi käyttäen. Keskialueelle pyritään saamaan suurempi vauhtiero vastustajaan nähden, jonka avulla TPS yrittää murtautua hyökkäysalueelle joko kiekon kanssa tai siirtokiekon avulla.

Hyökkäysalueella tarkoituksena on saada pitkä pyöritys aikaiseksi, jonka kautta pyritään saamaan pelin virtaus suotuisaksi itselleen.

Päällisin puolin kaikki näyttääkin hyvältä. Kiekko kulkee lavasta lapaan, kiekko saadaan vastustajan päätyyn, hyökkäysalueelle saadaan pitkä pyöritys ja vastustaja väsyy. Kun katsoo tarkemmin hyökkäyspelaamista, huomaa muutamia kummallisuuksia.

Vaikka turkulaisjoukkue saa luotua pitkiä pyörityksiä hyökkäysalueella, yksi oleellinen elementti puuttuu: kiekollisen pelaajan maalille ajot. TPS:n pelaajat tyytyvät pyörimään kulmissa, sen sijaan, että ajaisivat kiekon kanssa maalille. 

TPS:n päävalmentaja Kalle Kaskinen onkin useasti harmitellut otteluiden jälkeen, että pelaajat yrittävät tehdä liian hienoja maaleja.

TPS:n ylivoimapelaaminen on ollut laadukasta, mutta sitä se pääsee käyttämään harvemmin kuin turkulaiset varmasti haluaisivat. 

TPS on nimittäin pelannut ajallisesti kolmanneksi vähiten ylivoimaa sarjassa. Vastustajat ovat oppineet puolustamaan kärsivällisesti keskustaa, kun turkulaisjoukkue hyökkää pitkää hyökkäystä.

Ja, kun maalille ei ole ajanut kukaan, ei vastustajan ole tarvinnut rikkoa.

(Artikkeli jatkuu kuvan alla).

Missä suorahyökkäysuhka?

Maalille meneminen on yksi yksityiskohta hyökkäyspelaamisessa – joskin hyvin tärkeä sellainen. 

Tilanteissa, joissa TPS riistää kiekon, on toinen silmiinpistävä puuttuva elementti. Usealla SM-liigajoukkueella painottoman puolen puolustaja nousee vastahyökkäykseen mukaan, mutta TPS:n pelaamisessa sitä ei kovin usein nähdä. TPS:llä onkin toinen jalka koko ajan puolustuspelaamisessa, mikä verottaa väkisin hyökkäyspään tehoja.

Syynä tähän voi olla se, etteivät kaikki TPS:n puolustajat lue peliä riittävän nopeasti, eivätkä siten ehdi vastahyökkäyksiin mukaan. 

Tai sitten se on valmennusjohdon ohjeistus. Tai kiekottomat pelaajat eivät tee tarpeeksi luistelutyötä.

TPS:ltä uupuu myös suorahyökkäysuhka. Vastustajat puolustavat turkulaisseuraa vastaan mielellään keskialueen trap-pelaamisella, jonka takia TPS joutuu viljelemään varsin paljon päätykiekkoja, ja jolloin he joutuvat tekemään rajusti töitä saadakseen kiekon takaisin.

Näin ollen hyökkäysalueelle ei pystytä murtautumaan kiekon kanssa, eikä suorista hyökkäyksistä luomaan maalipaikkoja. 

(Artikkeli jatkuu kuvan alla).

Johtajista pulaa?

TPS:stä poistui viime kaudella kolme suurta johtajaa, Henrik Tallinder, Eric Perrin sekä Tomi Kallio. Näiden kolmen pelaajan myötä seurasta ja joukkueen sisältä poistui runsaasti johtajuutta.

Edellä mainittu kolmikko näytti esimerkkiä, valvoi ja vaati jokaista pelaajaa tekemään ne pienetkin jutut arjessa laadukkaasti. 

Onkin pohdittava, puuttuuko TPS:n pukukopin sisältä johtavia pelaajia?

TPS:lle on tullut ihmeellisiä ohi pelejä etukäteen heikompia joukkueita vastaan.

TPS:n pelaajat ovat ajoittain tappio-otteluissa pelanneet kurittomasti, ottaneet hölmöjä jäähyjä ja tehneet helppoja kiekonkäsittelyvirheitä tai antaneet outoja harhasyöttöjä. Näitä asioita on tapahtunut joukkueen kokeneimmillekin pelaajille.

Joukkueesta ei ole noussut esiin pelaajia, jotka ottaisivat joukkueensa reppuselkään ja kantaisivat omalla esimerkillään joukkuetta parempaan suoritukseen. 

Vaikka Kaskinen on vaatinut pelaajiaan ajamaan kiekon kanssa maalille, se ei ole auttanut. Tässä mennäänkin joukkueen sisäiseen vaatimustasoon. Löytyykö pelaaja, joka esimerkillään johtaa joukkoja? Riittääkö Kaskisen vaatimustaso?

Toki TPS:n pelaamiseen ja etenkin hyökkäyspelaamiseen on vaikuttanut tärkeiden pelaajien viime aikaiset loukkaantumiset. Sen taakse ei voi kuitenkaan mennä kokonaan – voi mennä vain osittain.

Jonkin asian on muututtava. Nyt nähty pelaaminen ei riitä pudotuspeleissä.

 

Lue myös:

    Uusimmat