Uutuuselokuva Karalahti (Solar Films) maalaa kattavan kuvan Jere Karalahden värikkäästä elämästä. MTV Urheilun Marko Leppänen kertoo ajatuksiaan elokuvasta ja Karalahdesta.
Mietteet harhailevat elokuvateatterista poistumisen jälkeen.
Karalahti on aina ollut ristiriitainen persoona. Tai se on latteasti sanottu. Hän on kuin elokuvien ikiaikainen konna, jolla on hyvät, karismaattiset puolensa.
Häntä on mahdottoman vaikea saada mihinkään lokeroon, niin ainutlaatuisesta tapauksesta on kyse.
Aki Linnanahteen vuonna 2017 kirjoittama Jere (WSOY) leikkasi kattavasti läpi kuvan ammattiurheilijasta, joka pystyi harjoittamaan ammattiaan jollain ihmeen keinolla vuodesta toiseen rajusta päihteidenkäytöstä huolimatta.
Juuso Syrjän ohjaama Karalahti (Solar Films) ei ehkä tuo järisyttävän uusia paljastuksia Karalahden elämästä, mutta se kokoaa kaiken yhteen sykähdyttävällä tavalla.
Kukaan ei olisi tohtinut tehdä hänen elämänsä faktojen pohjalta fiktiivistä elokuvaa, koska se olisi ollut liian epäuskottava.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
HIFK-kasvatti Jere Karalahden siirtyminen Jokereihin herätti valtavan kohun.@Petteri Paalasmaa/All Over Press
Aidot, huuruiset sekoilupätkät tuovat todistusvoimaa siihen, millaista Karalahden elämä oikeasti on ollut. Se ei ole kaunista katseltavaa.
Karalahti örisee aivan tutkalla päihdekämpässä, kun kaverit muistuttavat, että huomenna olisi Ronja-tyttären nelivuotissynttärit. Muut yrittävät saada Jereä lähtemään kotiin, mutta ajatus ei näytä saavan hirveästi vastakaikua.
Silti elokuvassa haastatellulla Ronjalla on paljon hyvää sanottavaa isästään.
Karalahti ei pyytele suoraan anteeksi, vaikka sinänsä vaikeista vaiheista puhuminen näyttää menevän hänelläkin tunteisiin. Hän sanoo, ettei ole aiheuttanut kenellekään mitään peruuttamatonta.
No, tulkintakysymys. Aika paljon vaivaa, mielipahaa ja surua kuitenkin.
Karalahti ei elokuvan perusteella välitä rahanmenosta, mutta isä Arto saattoi välittää, kun poika myi hänen yksiöstään irtaimiston saadakseen huumeita.
***
Karalahti-elokuva on ennen kaikkea selviytymistarina, joka hakee vertaistaan. Kuolema kolkutti, kun hän makasi koomassa Meilahden sairaalassa, mutta jostain hän keräsi voimia ja nousi KHL:n huippupakiksi ja MM-kisoihin asti.
Siihen ei voi sanoa muuta kuin että älkää yrittäkö samaa kotona. Eikä moni ole yrittänytkään.
Karalahti ansaitsee pinnat siitä, että se on tuonut elokuvaan paljon yllättäviä haastateltavia. Esimerkiksi lääkärit kertovat huumeiden vaikutuksesta ja siitä, millaisessa tilassa Karalahti oikeasti pahimmillaan oli.
Vanhat Tapulikaupungin kaverit on saatu mukaan haastatteluihin, mikä antaa syvyyttä hänestä muodostuvaan kuvaan. Sinänsä hupaisaa, että yksi vanhoista kavereista vähän naljailee nykyiselle fitness-Jerelle ja haikailee vanhoja hyviä aikoja.
Elokuva ei jätä häiritsevän rehvastelevaa kuvaa päihteidenkäytöstä, mikä on hyvä asia. Tosin lopussa Karalahti puhuu ylpeilevään sävyyn Levillä aiheuttamastaan järjestyshäiriöstä.
Kuulemma hän ei ole vielä ”eläkkeellä”.
Ehkä voisi, näytöt on jo annettu.
(Juttu jatkuu kuvan alla)Jere Karalahti ehti pelata NHL:ssä 149 ottelua. Hän ei suostunut NHL:n tiukkaan päihdeohjelmaan ja tuli takaisin HIFK:hon.
Puhtaasti urheilullisesti ajateltuna Karalahtea voi pitää sekä onnistujana että epäonnistujana.
Mitä jos Karalahden päihdeongelmaan suhtautuisi samalla tavalla kuin mihin tahansa muuhun vammaan tai terveysongelmaan? Moni jääkiekkoilija on saanut vain murto-osan potentiaalistaan irti esimerkiksi polvivamman takia. Karalahti käytti potentiaalistaan ehkä puolet, sen verran laajalla kirjolla hän veti tuotteita, jotka hidastivat potkua.
Samalla häntä voi pitää itsensä ylittäjänä, joka pystyi pelaamaan huippuja vastaan surkeassa kunnossa, elimistö täysin romuna.
Esikuvaksi nuorille ei Karalahdesta ole, vaikka hän hyvin lämää ja taklaakin. Itse asiassa hän on aivan paska esikuva urheilevalle nuorelle.
***
Karalahti-elokuvaa katsoessa monelle tulee varmasti mieleen, että tuo mies ansaitsisi kunnon selkäsaunan. Kyllä niitä hänelle on annettukin, ja yritetty vielä enemmän.
Eivät ne kuritukset mitään ole auttaneet, eivätkä auta. Jere jatkaa niin kuin haluaa.
Hörähtää, nostaa kulmakarvaansa ja jatkaa kulkuaan.
Hyvä että jatkaa, mutta ihan yhtä hyvä, ettei hänen kaltaisiaan ole enempää.
Karalahti-elokuva elokuvateattereissa 5. helmikuuta. Voit katsoa otteita elokuvasta tämän jutun videoilta.
