Kun 75-vuotias Tin Hlaing hylättiin tienvarteen Myanmarin Yangonissa, hän pystyi tuskin puhumaan toisen puolen halvauttaneen sairauskohtauksen jäljiltä. Kommunikaatiota vaikeutti sekin, että Hlaing oli yksinkertaisesti niin suutuksissa: hänet olivat jättäneet kadulle hänen omat lapsensa.
– Hän oli kamalassa kunnossa, kärsi nestehukasta, oli sekava ja, ennen kaikkea, hyvin, hyvin vihainen, kuvailee Khin Ma Ma, Hlaingia hoitavan vanhustenkodin varapuheenjohtaja.
Hlaing olisi kuollut kadulle, ellei tuntematon ohikulkija olisi säälinyt häntä ja tuonut hoivakotiin. Hylätyn vanhuksen tarina on yksi monista, sillä köyhyys ja väestön nopea ikääntyminen ovat johtaneet vanhustenhoidon kriisiin Myanmarissa.
Khin Ma Man mukaan valitettavan moni yli 70-vuotiaille tarkoitetun hoivakodin 120 vuodepaikasta on täyttynyt samalla tavalla, sukulaisten hylättyä vanhuksen.
– Joskus löydämme heidän taskustaan vain pienen lapun, jossa on heidän nimensä ja ikänsä, siinä kaikki. Kun esitämme kysymyksiä, he eivät osaa edes vastata, Khin Ma Ma sanoo.
Julkiselle vanhustenkodille liikenee kuusi euroa kuussa
YK:n arvion mukaan Myanmarin väestöstä noin yhdeksän prosenttia on tällä hetkellä yli 65-vuotiaita, ja vuoteen 2050 mennessä yli 65-vuotiaiden osuuden arvioidaan olevan jo neljännes maan väestöstä.
Aasian entiset ”tiikeritaloudet” kärsivät nekin väestörakenteen ikääntymisen mukanaan tuomista ongelmista, mutta maailman köyhimpiin valtioihin kuuluvalle Myanmarille nämä ongelmat ovat erityisen vaikeita ratkaista.
Terveydenhuoltojärjestelmä on jo valmiiksi raunioina valtaa 50 vuotta pitäneen sotilasjuntan jätettyä julkisen terveydenhoidon retuperälle. Myanmarissa ei ole tarvittavaa terveydenhoitoa tai muita hoivapalveluita vanhusväestölle.