Rikospaikan Murharyhmä keskusteli poliisin aseenkäytöstä, joka Poliisihallituksen tilastojen valossa näyttäisi lisääntyneen räjähdysmäisesti.
Poliisi joutui vetämään aseen esille viime vuonna yli 2 300 kertaa, mikä on 33-kertainen määrä vuoteen 2014 verrattuna.
Poliisi ampui vuonna 2024 tehtäviensä yhteydessä 28 kertaa.
Tänä vuonna kaksi ihmistä on kuollut poliisin luotiin: Helsingin Alppiharjussa heinäkuussa ja Espoossa syyskuussa.
Rikostarkastaja Krista Vallilan mukaan esimerkiksi Itä-Uudenmaan alueella poliisi otti tehtävillä aseen pois kotelosta muutamia kymmeniä kertoja.
– Poliisin tehtäväkenttä muuttuu. Meillä on aika vahvasti näitä päihdeongelmaisia, väkivaltarikollisia ja myös laittomia aseita. Nämä johtavat tilanteisiin, että poliisikin joutuu varautumaan tehtäviin eri tavalla, Vallila sanoi.
KRP:n murharyhmän entinen päällikkö Tero Haapala muistutti, että poliisilla on miljoona hälytystehtävää vuodessa.
– Siihen nähden vain murto-osassa joudutaan turvautumaan äärimmäisiin pakkokeinoihin. Aseenkäyttö on viimeinen keino, kun kaikki muut keinot on siinä vaiheessa käytetty loppuun.
– Ja usein siinä päätöksenteossa on kyse sekunneista tai jopa sekunnin murto-osista, kun uhka pitää torjua ja toiminta keskeyttää, Haapala totesi.
Valtakunnansyyttäjäntoimistoon tulee tutkittavaksi kaikki sellaiset tilanteet, joissa joku on vakavasti loukkaantunut tai menehtynyt poliisin aseenkäytön seurauksena.
– Nämä tapaukset eivät ole merkittävästi lisääntyneet, valtionsyyttäjä Tapio Mäkinen sanoi.
Katso videolta Murharyhmän koko keskustelu.
Poliisin aseen esille ottamiset tai muut lievemmät ampuma-aseen käyttämiset ovat poliisihallinnon sisäinen asia selvittää
Poliisilain mukaan poliisi saa ampua, kun on välitön ja vakava hengen tai terveyden vaara.
– Eli jos jotain uhataan aseella tai ollaan teräaseen kanssa tulossa päälle. Väittäisin silti, että poliisin kynnys käyttää ampuma-asetta on edelleen aika korkea, Vallila sanoi.
Suomessa on 2000-luvulla kuollut 14 ihmistä poliisin ampumana.
Vain yhdessä tapauksessa poliisi on saanut syytteet ja sakkorangaistuksen kuolemantuottamuksesta ja hätävarjelun liioittelusta.
– Se oli Merikarvialla vuonna 2000. Mielenterveyspotilas karkasi ensin ambulanssista ja katosi metsään. Poliisi tavoitti hänet hakkuuaukealla, jolloin henkilö hyökkäsi vesurin kanssa kohti. Siinä tilanteessa poliisi ampui, Haapala kertoi.
Kyseisessä tapauksessa poliisin olisi siis pitänyt tehdä vielä jotain toisin ennen ampumista.
Lue lisää: Poliisin aseenkäyttö lisääntynyt räjähdysmäisesti: viime vuonna ase esillä jo 2 300 kertaa
Poliisilla on aina velvollisuus ilmoittaa valtakunnansyyttäjäntoimistoon, kun joku on vakavasti loukkaantunut, saati kuollut poliisin luodista.
Tutkinta näissä tapauksissa tehdään Mäkisen mukaan perusteellisesti.
– Rikostutkinta näissä ei sinänsä eroa normaalista rikostutkinnasta. Mitään ei jätetä tekemättä ja kaikki asiasta jotain tietävät kuulustellaan. Nykyään käytössä on usein myös erilaista kuvamateriaalia, joka helpottaa tapahtumakulun selvittämistä, Mäkinen sanoi.
Tutkinnan hoitaa keskusrikospoliisin poliisirikosryhmä ja syyttäjätutkinnanjohtaja valvoo, että tutkinta etenee luotettavasti.
– Ettei poliisi ikään kuin tutki omia tekemisiään, Mäkinen tähdensi.
Miksi poliisi ei sitten kriittisessä tilanteessa ammu kohdehenkilöä raajoihin vaan yleensä ylävartaloon?
– Poliisin tehtävänä on ampua pysäyttävä laukaus ja se on ylävartalon alueelle. Raajalaukaus ei välttämättä pysäytä uhkaavan henkilön toimintaa.