Kysymys poliisin äärimmäisten voimakeinojen käytöstä on jälleen ajankohtainen Ruskon traagisen poliisioperaation jälkeen. Poliiseja kouluttava ylikomisario uskoo, että tulevaisuudessa virkavalta joutuu aseenkäyttötilanteisiin entistä useammin.
Poliisi ampui maanantaina kotihälytystehtävällä 49-vuotiasta perheenisää. Myös mies ampui poliisia. Tiedossa ei ole, kumpi avasi tulen. Mies kuoli vammoihinsa sairaalassa ja poliisi haavoittui.
Se, mitä ruskolaisen omakotitalon seinien sisällä tarkalleen ottaen arkisena alkuiltana tapahtui, on toistaiseksi hämärän peitossa.
Lain mukaan poliisin on ensisijaisesti pyrittävä välttämään voimankäyttötilanteen syntyminen. Lisäksi voimankäytön tulisi olla oikeasuhtaista käynnissä olevan tehtävän vaativuuteen nähden.
Lähtökohtana on niin sanotusti lievimmän tehokkaan keinon periaate. Ampuma-aseet ovat poliisin voimankäyttökeinojen äärimmäisessä päässä, ja vakavimmillaan kohdehenkilö voi kuolla, kuten Ruskon tapauksessa.
Lue myös: Tältä näyttää Ruskon ampumispaikalla: perheen pihapiiriä kiertää eristysnauha – paikalliset järkyttyneitä perheenisän kohtalosta
Poliisin voimankäyttöä tutkineen oikeustieteen tohtorin Henri Rikanderin vuonna 2017 julkaistun artikkelin mukaan voimankäytön puolustettavuusarvioinnissa on otettava huomioon useita seikkoja.
Niitä ovat muun muassa tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttavat seikat.
Viranomaiset eivät tutkinnallisista syistä ole kertoneet Ruskon poliisioperaation yksityiskohdista julkisuuteen tai avanneet tarkemmin sitä, miksi poliisi joutui ampumaan miestä.
Syyttäjä tekee nyt esiselvitystä poliisin aseenkäytöstä ja toiminnan oikeellisuudesta. Kyseessä on tavanomainen käytäntö.
Lue myös: Tällainen on Ruskon poliisiampumisessa kuolleen perheenisän rikostausta – uhkaili ravintolassa ampuvansa miehen ja ajoi humalassa auton katolleen
Onko lupa tappaa?
Poliisiammattikorkeakoulussa voimankäyttökouluttajana toimiva ylikomisario Jukka Salomaa vastasi MTV Uutisten kysymyksiin siitä, millaisissa tilanteissa poliisi voi ampua ihmistä.
Kuinka kova keino poliisin aseenkäyttö ja ihmisen ampuminen on?
Kyseessä on äärimmäinen voimakeino, mihin poliisi turvautuu, kun ei ole toisin toimimisen mahdollisuutta. Tavoitteena on vaarallisen henkilön vaarallisten toimien pysäyttäminen toisen henkilön terveyden ja hengen suojaamiseksi.
Se on voimakeino tilanteissa, joita ei voida muulla tavoin ratkaista.
Millaisia tunnusomaisia piirteitä sellaisessa tilanteessa tulee olla, jossa poliisi käyttää asetta?
Se tekisi poliisin työstä hyvin helppoa, jos tällaisia tunnuspiirteitä voitaisiin yleisellä tasolla luetella. Jokainen tilanne, jossa poliisi joutuu asetta käyttämään, on erilainen.
Poliisilla voi olla tehtävälle mennessä ennakkotieto, että kohdehenkilöllä on toisen vahingoittamiseen soveltuva esine. Yhtä lailla tilanne voi tulla poliisille yllättäen eteen ilman ennakkotietoja. Pitää muistaa, että lähes jokaisesta suomalaisesta kodista löytyy puukkoja, kirveitä ja ampuma-aseitakin.
Poliisin pitää tehdä havaintoja ja päätös toiminnasta sen mukaan. Listaa tällaisista tunnuspiirteistä ei voi tehdä.
Onko poliisilla niin sanotusti lupa tappaa ja ottaa riski ihmishengen menettämisestä?
Kärjistettyyn kysymykseen suora vastaus on, että ei. Poliisi pyrkii pahantekijänkin osalta siihen, ettei tapahtuisi loukkaantumisia ja henkilövahinkoja.
Toki ampumisessa pitää tunnustaa ja hyväksyä riski, että kohdehenkilö voi menehtyä toiminnan seurauksena. Mutta provokatiiviseen kysymykseen vastauksena on, että suomalaisella poliisilla ei ole lupaa tappaa.
Pitääkö vaarallista henkilö ampua ensin esimerkiksi jalkaan, vähimmän haitan periaatteen mukaisesti?
Kaikessa poliisitoiminnassa puhutaan vähimmästä haitasta, oli kyseessä sitten ampuma-aseen tai muun välineen käyttö. Täytyy muistaa, että kaikki ammutut laukaukset ovat vaarallisia. Ei ole niin sanotusti vähemmän vaarallista laukausta.
Kun asetta käytetään, niin jo aiemmin mainittu riski henkilön menehtymisestä on aina olemassa. Ajatus siitä, että esimerkiksi jalkaan ammuttu laukaus olisi jotenkin vähemmän vaarallinen, on täysin vieras.
Onko poliisin aseenkäytössä tapahtunut jonkinlaisia trendimuutoksia esimerkiksi viimeisen 10 vuoden aikana?
En tunnista trendimuutosta. Suomalainen poliisi on yhä erittäin pidättyväinen aseenkäytössä ja siihen suhtaudutaan vakavasti. Mutta vuodet eivät ole veljeksiä keskenään, joten yksittäiset vuodet eivät anna oikeaa kuvaa poliisin aseenkäytöstä.
Toki yhteiskunnassa ihmisten käytöksessä on tiettyä väkivaltaisuuden lisääntymistä havaittavissa. Silloin on väistämätön tosiasia, että tilanteet, joissa poliisi joutuu turvautumaan ampuma-aseeseen ovat lisääntymässä tulevaisuudessa.
Pitää muistaa, että poliisi menee tekemään työtään ja auttamaan muita tilanteisiin, joista muut ihmiset pyrkivät pois. Usein on kohdehenkilön oma valinta, että poliisi joutuu turvautumaan äärimmäiseen voimakeinoon.
Kun suhteutetaan poliisi aseenkäyttötilanteiden määrä yli miljoonaan vuosittaiseen poliisitehtävään, mitä ajatuksia herää?
Suomalainen poliisi turvautuu hyvin vähäisesti äärivoimakeinoihin. Minusta meillä on hyvä koulutusjärjestelmä, joka tätä tukee ja tilanteet pyritään ratkaisemaan muulla tavalla.
Pidättyväinen aseenkäyttölinja näkyy positiivisesti myös kansainvälisissä vertailuissa.
POLIISIN ASEENKÄYTTÖ
|