"Mullistava" tekniikka, josta ei koskaan tullut hittiä: Muistatko nämä laitteet?

VHS vs Betamax

Sony esitteli tallentavan videokasettijärjestelmä Betamaxin vuonna 1975. Tuolloin se oli uraauurtava tekniikka, joka oli ensimmäinen laatuaan markkinoilla. Betamaxin jälkeen JVC esitteli VHS-formaatin, joka kilpaili suoraan Betamaxin kanssa. Vaaka kallistui kuitenkin nopeasti VHS-järjestelmän eduksi. VHS tarjosi selvästi pidemmän, kahden tunnin tallennuskapasiteetin verrattuna Betamaxin yhteen tuntiin. Videovuokraamot ottivat VHS:n omakseen, koska formaatin avulla useimmat elokuvat voitiin tarjota yhdellä kasetilla. Sony joutui myöntämään pian tappionsa ja luopui Betamaxin kehittämisestä.

Sonyn toinen epäonnistuminen

Sony toi markkinoille MiniDisk -kasetit vuonna 1992. Idea oli hieno: pieni ja ohut kasetti tarjosi CD-tasoista äänenlaatua ja tallennusmahdollisuuden. Myynti oli kuitenkin heikkoa: ensimmäisenä vuonna Sony sai kaupaksi ainoastaan 50 000 MiniDisk-soitinta.

Toisin kävi, sillä mp3-formaatin ja älypuhelinten yleistyminen söi pian markkinat MiniDiskin alta. Sony ei ollut ainoa epäonnistuja, sillä myös Sharp, Panasonic ja JVC olivat valmistaneet soittimia. MiniDiskin ongelmana oli levyjen uupuminen, sillä levy-yhtiöt eivät piitanneet uudesta tekniikasta.

Sony piti kuitenkin MiniDiskin pitkään valikoimissaan. Yhtiö luopui tekniikasta vasta vuonna 2011.

HD DVD hävisi Blu-raylle

Sony on onnistunut myös voittamaan formaattitaisteluita. Kuten Blu-rayn kohdalla, jonka pahin kilpailija, Toshiban kehittämä HD DVD ei koskaan onnistunut valloittamaan kuluttajien sydämiä, vaikka se sai taakseen monia isoja viihdealan yhtiöitä.

Teräväpiirtolevyjen formaattitaisto käynnistyi toden teolla, kun ensimmäiset uuden sukupolven pelikonsolit tulivat markkinoille. Sony päätti tuoda Playstation 3:n markkinoille sisäänrakennetulla blu-ray -soittimella, joka oli kuolinisku HD DVD:lle. Aikaisemmin Microsoft oli lähtenyt HD DVD:n kelkkaan ja tarjosi soitinta lisälaitteena Xbox 360 -pelikonsolilleen.