Innovatiivisimmatkaan tuotteet eivät välttämättä ole kovin pitkäikäisiä. Näin on käynyt lukuisille elektronisille laitteille ja formaateille, jotka takavuosina olivat lupaavia omalla alallaan.
VHS vs Betamax
Sony esitteli tallentavan videokasettijärjestelmä Betamaxin vuonna 1975. Tuolloin se oli uraauurtava tekniikka, joka oli ensimmäinen laatuaan markkinoilla. Betamaxin jälkeen JVC esitteli VHS-formaatin, joka kilpaili suoraan Betamaxin kanssa. Vaaka kallistui kuitenkin nopeasti VHS-järjestelmän eduksi. VHS tarjosi selvästi pidemmän, kahden tunnin tallennuskapasiteetin verrattuna Betamaxin yhteen tuntiin. Videovuokraamot ottivat VHS:n omakseen, koska formaatin avulla useimmat elokuvat voitiin tarjota yhdellä kasetilla. Sony joutui myöntämään pian tappionsa ja luopui Betamaxin kehittämisestä.
Sonyn toinen epäonnistuminen
Sony toi markkinoille MiniDisk -kasetit vuonna 1992. Idea oli hieno: pieni ja ohut kasetti tarjosi CD-tasoista äänenlaatua ja tallennusmahdollisuuden. Myynti oli kuitenkin heikkoa: ensimmäisenä vuonna Sony sai kaupaksi ainoastaan 50 000 MiniDisk-soitinta.
