Mika Häkkisen tallikaverina McLarenilla ajanut David Coulthard täyttää ensi keväänä 50 vuotta. Urallaan 246 GP-starttia ajanut skotti ei aikanaan uskonut elävänsä yli 30-vuotiaaksi, ja hänen elämänsä olikin lähellä päättyä tasan 20 vuotta sitten, 2. toukokuuta 2000.
Coulthardin ja Häkkisen kausi 2000 oli alkanut surkeasti. Molempien pistesaldo näytti kahden ensimmäisen osakilpailun jälkeen nollaa, mutta kevään edetessä tunnelin päässä alkoi näkyä valoa.
San Marinossa kaksikko ajoi sijoille kaksi ja kolme, ja 23. huhtikuuta Coulthard johdatti McLarenit kaksoisvoittoon kotikisassaan Britannian GP:ssä.
Reilua viikkoa myöhemmin Coulthard oli vuokrannut yksityiskoneen ystävältään David Murraylta. Hänen oli määrä matkustaa Britanniasta Nizzaan ja siitä edelleen kotiinsa Monacoon. Seuraava F1-osakilpailu ajettiin 7. toukokuuta Espanjassa.
Matkaan lähdettiin 2. toukokuuta Farnboroug’n kentältä, ja Coulthardin seurana koneessa olivat hänen tuolloinen tyttöystävänsä Heidi Wichlinski ja hänen valmentajansa Andy Matthews.
Lentomatkan ensimmäinen puolikas sujui jouhevasti, mutta matkan edetessä Coulthard aisti ongelmia.
– Olin tottunut pieniin koneisiin, ja koska olen lentänyt itsekin jonkin verran, ymmärrän lentämisen perusteet. Tunnin jälkeen alkoi kuulua outoa ääntä. Tajusin, että jotain on pielessä, Coulthard muistelee Daily Mailin mukaan elämäkertakirjassaan It Is What It Is.
– Katsoin eteenpäin, ja näin valon välkähtävän. Tiesin välittömästi, että moottorin oli täytynyt hajota. En ollut kuitenkaan paniikissa, sillä ei ollut mitään syytä olla; meillä oli vielä toinen moottori.
Kapteeni David Saunders ja perämies Dan Worley kertoivat matkustamoon, että he tekisivät pakkolaskun Lyonin lentokentälle.
– Kun olimme puiden latvojen korkeudella, kehotin Andya ja Heidiä rauhoittumaan. Siitä tuli huono vitsi: ”Hei, olemme enää vain 15 metrin korkeudella, joten vaikka putoaisimme, selviämme kyllä.”
