Mika Häkkisen tallikaverina McLarenilla ajanut David Coulthard täyttää ensi keväänä 50 vuotta. Urallaan 246 GP-starttia ajanut skotti ei aikanaan uskonut elävänsä yli 30-vuotiaaksi, ja hänen elämänsä olikin lähellä päättyä tasan 20 vuotta sitten, 2. toukokuuta 2000.
Coulthardin ja Häkkisen kausi 2000 oli alkanut surkeasti. Molempien pistesaldo näytti kahden ensimmäisen osakilpailun jälkeen nollaa, mutta kevään edetessä tunnelin päässä alkoi näkyä valoa.
San Marinossa kaksikko ajoi sijoille kaksi ja kolme, ja 23. huhtikuuta Coulthard johdatti McLarenit kaksoisvoittoon kotikisassaan Britannian GP:ssä.
Reilua viikkoa myöhemmin Coulthard oli vuokrannut yksityiskoneen ystävältään David Murraylta. Hänen oli määrä matkustaa Britanniasta Nizzaan ja siitä edelleen kotiinsa Monacoon. Seuraava F1-osakilpailu ajettiin 7. toukokuuta Espanjassa.
Matkaan lähdettiin 2. toukokuuta Farnboroug’n kentältä, ja Coulthardin seurana koneessa olivat hänen tuolloinen tyttöystävänsä Heidi Wichlinski ja hänen valmentajansa Andy Matthews.
Lentomatkan ensimmäinen puolikas sujui jouhevasti, mutta matkan edetessä Coulthard aisti ongelmia.
– Olin tottunut pieniin koneisiin, ja koska olen lentänyt itsekin jonkin verran, ymmärrän lentämisen perusteet. Tunnin jälkeen alkoi kuulua outoa ääntä. Tajusin, että jotain on pielessä, Coulthard muistelee Daily Mailin mukaan elämäkertakirjassaan It Is What It Is.
– Katsoin eteenpäin, ja näin valon välkähtävän. Tiesin välittömästi, että moottorin oli täytynyt hajota. En ollut kuitenkaan paniikissa, sillä ei ollut mitään syytä olla; meillä oli vielä toinen moottori.
Kapteeni David Saunders ja perämies Dan Worley kertoivat matkustamoon, että he tekisivät pakkolaskun Lyonin lentokentälle.
– Kun olimme puiden latvojen korkeudella, kehotin Andya ja Heidiä rauhoittumaan. Siitä tuli huono vitsi: ”Hei, olemme enää vain 15 metrin korkeudella, joten vaikka putoaisimme, selviämme kyllä.”
Muutamaa sekuntia myöhemmin kone kynti maata.
– Olimme aloittaneet laskeutumisen 12.38, ja vain 26 sekuntia myöhemmin olimme syöksyneet maahan niin, että kapteeni ja perämies olivat kuolleet. Kone laskeutui liian matalalla ja liian hitaasti – vaarallinen yhdistelmä. Siiven kärki osui maahan koneen kaartaessa vasemmalle. Koneen keula iskeytyi maahan, ja iskun koko voima kohdistui ohjaamossa istuneisiin lentäjiin.
Jälki oli rumaa. Koneen keula irtosi rungosta, ja toisen lentäjän ruumis löydettiin koneen alta. Matkustamossa ollut kolmikko selvisi kuitenkin vain hyvin pienillä vammoilla.
– Heidi oli aika hysteerinen, samoin Andy. Minä olin melko rauhallinen. Muistan katsoneeni savuavaa konetta ja miettineeni: ”Olipa se lähellä. Miten pääsemme kotiin?”
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Vain neljä päivää onnettomuuden jälkeen Coulthardin oli määrä osallistua Espanjan GP:n aika-ajoihin. Monet epäilivät hänen kykyään kilpailla niin nopeasti traagisen onnettomuuden jälkeen.
Turhaan.
Coulthard sijoittui aika-ajoissa neljänneksi ja kilpailussa toiseksi. Häkkinen voitti, Ferrarin Michael Schumacher oli kolmas.
– Olen erittäin ylpeä tästä tuloksesta.
Coulthard kunnioitti turmassa kuolleita lentäjiä Espanjan GP:n alla järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.
– Tuntui oudolta puhua heistä. Minulla ei ollut mitään suhdetta heihin. Olimme kätelleet, kun nousimme koneeseen, ja se siitä.
Coulthardille ei jäänyt onnettomuudesta traumoja.
– Suurin tragedia oli se, että joidenkin aviomiehet ja isät kuolivat. Voinko muuttaa tapahtunutta? En. Pitäisikö tapahtuneen vaikuttaa siihen, mitä ajattelen lentämisestä? Ei, ja sitä paitsi F1-kuljettajana en voi valita, lennänkö vai en. Mitä tapahtui, tapahtui.
– Vaara on alati läsnä omassa työssäni. Ennen lento-onnettomuutta olin joutunut kahteen onnettomuuteen kilpa-autossa, ja sain ajaa ensimmäisen F1-osakilpailunikin vain, koska Ayrton Senna oli kuollut edellisessä kisassa.
Lento-onnettomuus tapahtui noin 10 kuukautta ennen Coulthardin 30-vuotissyntymäpäivää. Hän uskoi nuorempana hyvin vakaasti, ettei eläisi yli 30-vuotiaaksi.
– Se onnettomuus muutti asenteeni elämää kohtaan.