Mika Häkkisellä karuja muistoja: ”Reikä leikattiin kurkkuun – sairaalassa silmät eivät sulkeutuneet”

– Se oli todella haastava kausi. Formula ykkösissä on tavallista, että kun kuljettaja on sijoilla 6, 7 tai 8, alkavat ihmiset ajatella, että onko tämä kuljettaja riittävän hyvä? Miksi hän ei voita?, toteaa Häkkinen.

McLarenin luottamus Häkkiseen ei kuitenkaan horjunut. Siitä Mika piti itse huolen tekemällä ahkerasti töitä.

– Minun kannaltani oli hyvä, että McLaren antoi minulle mahdollisuuden oppia. Olin nuori kaveri, jolla ei vielä ollut tarpeeksi kokemusta. Tiimi tajusi, että halusin oppia ja olla numero ykkönen, joten he olivat minuun tyytyväisiä.

Kausi päättyi Australian Adelaiden katuratakisaan, jossa Häkkinen joutui perjantain aika-ajoissa rajuun onnettomuuteen. Rengas räjähti ja auto sinkoutui seinään.

– Adelaiden rata oli haastava, koska reunukset olivat mutkista tultaessa korkealla. Kun Formula ykkösissä rengas räjähtää sillä tavalla, tulee kuljettajasta matkustaja. Ei pysty tekemään mitään.

– Tunsin, että nyt tulee iso onnettomuus. Mutta mutkan lopussa oli korkea reunus, josta auto sinkoutui ilmaan, Häkkinen jatkoi.

Häkkinen oli onnettomuutensa jälkeen tajuissaan.

– Muistan, kun yritin päästä pois autosta. En pystynyt liikkumaan. Muistan, että ajattelin, että ”Mika, älä nyt tee mitään”.

Häkkinen sai ammattitaitoista ensiapua. Se pelasti hänen henkensä.

– Lääkintähenkilökunta tuli ja he laittoivat reiän kurkkuuni. Kuulostaa kamalalta. Nyt sille voi nauraa, mutta voin kertoa, että silloin ei ollut hauskaa. Tietysti se tuntuu hirveältä ja valot sammuivatkin sen jälkeen.

– Lääkintähenkilökunta oli Australiassa todella fantastinen. Hienoja ihmisiä, Häkkinen jatkaa.

Sairaalassa Häkkinen vietti Australiassa monta viikkoa.

– Sain tyttöystävältäni paljon tukea. Vanhempani tulivat paikalle. Ron Dennis tuli katsomaan. Mutta tunsin kovia kipuja. Sellaisen onnettomuuden jälkeen on kovia päänsärkyjä ja lääkärit testaavat jatkuvasti, ovatko aistisi kunnossa. Hermoille sellainen tärsky tuottaa isoja vaurioita, muistelee Häkkinen.

Häkkinen kertoo hermovaurioistaan karun esimerkin:

– Kun menin nukkumaan, piti silmilleni laittaa side, koska silmäni eivät sulkeutuneet. Sairaalassa luonani käyneet olivat järkyttyneitä, mutta sairaalan henkilökunta teki loistavaa työtä ja laittoi minut takaisin toimintaan.

Häkkinen palasi nopeasti töihin. Hän pystyi ajamaan 1996 koko kauden.

– Ajoin Ranskassa Paul Ricardilla testin. En näyttänyt kovinkaan hyvältä, koska osa hiuksistani oli ajeltu ja olin menettänyt paljon massaa. Mekaanikkoni olivat aika järkyttyneitä, Häkkinen naurahtaa.

Ajokyky ei ollut heikentynyt.

– Kun rupesin ajamaan, tunsin että vau! Tämä auto on mahtava. Se oli kuin räätälöity minulle. Tunsin itseni niin luottavaiseksi, että ajoin heti täysillä. En pelännyt ollenkaan.

Toisille kävi huonommin. Ayrton Senna ja Roland Ratzenberger saivat 1994 surmansa. Karl Wendlinger selvisi hengissä, mutta ei ollut kilpa-ajajana enää entisensä.

– Vuotta aiemmin Ratzenberger ja Senna olivat kuolleet Imolassa. Wendlingerillä oli paha onnettomuus Monacossa. Ja sitten itse jouduin pahaan onnettomuuteen. Tajuttiin, että ratojen ja autojen turvallisuutta olisi parannettava, toteaa Häkkinen.

Häkkisen mukaan turvallisuusasiat ovat parantuneet 23 vuodessa aivan valtavasti.

– Jos katsotaan nykypäivän Formula ykkösiä, ovat turvallisuusasiat aivan eri tasolla. Ihmisten ei haluta nähdä kuolevan.

Onnettomuus jätti Häkkiseen jälkiä myös positiivisella tavalla.

– Ei ole päivää, jolloin en ajattelisi sitä. Niin massiivinen onnettomuus saa tajuamaan elämän merkityksen. Se hidasti minua positiivisella tavalla. Sen jälkeen tulin paremmaksi kilpa-ajajaksi.

Formula ykkösten maailmanmestaruuden hän voitti 1998 ja 1999.

– Jos sitä onnettomuutta ei olisi ollut, en välttämättä olisi maailmanmestari, ilmoittaa Häkkinen.

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.