Ennustajaukkojen mukaan maailman piti romahtaa tänä vuonna muutamankin kerran. Ei tullut heinäsirkkaparvia brexitin eikä Trumpin jälkeen, mutta ennustajien maine meni. Tästä oppineena maalaan oman ennustukseni vuodelle 2017 leveämmällä pensselillä: Meillä menee paremmin kuin sata vuotta sitten.
2016 jää aikakirjoihin vuotena, jolloin auktoriteettien asema mureni. Perinteisen valtamedian arvostelijat saivat vettä myllyynsä, kun mielipide-eliitti ei osannut kuunnella kansan syvien rivien ääntä, erityisesti Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Ja loiskeet osuvat Suomeenkin.
Kiihkeimpien kriitikoiden mielestä sosiaalinen media on syrjäyttänyt Maikkarin, Hesarin ja Ylen luotettavana tietolähteenä. Twitterin kantapeikkona tiedän, että väitteessä on enemmän pekkaperää kuin perää eli se ei pidä paikkaansa.
Sosiaalinen media on tuonut tiedonvälitykseen toki tasa-arvoa. Perinteinen media ei voi olla enää portsari vaan pikemminkin tarjoilija. Sellainen vanhan ajan kunnon tarjoilija, joka opastaa asiakasta, kun ilonpito äityy vihapuheeksi.
Vuotta 2016 on maalailtu myös "Totuuden jälkeiseksi ajaksi", jolloin kova ääni ja vahvat mielipiteet voittavat faktat. Tälläinen maailma on arvaamaton ja sen käänteitä ei pysty ennustamaan. Tämä olkoon vapauttava todiste kaikille epäonnistuneille ennustajille, siis itsellenikin.
Vuosi 2017 yllättää
Tästä huolimatta tarjoilen teille kuitenkin rohkeasti uuden ennusteeni: vuosi 2017 on yllättävä, ainakin aika ajoin.
Suomen talous kasvaa kituliaasti mutta kasvaa kuitenkin reilun prosentin vauhtia. Kuluttajat uusivat taantumavuosina vanhentuneita kodinkoneita, autoja, pelejä ja vehkeitä. Tosin kesällä kulutusintoa hillitsevät julkisen sektorin lomarahaleikkaukset, veneverot, moottoripyöräverot.
Työllisyys kohenee hieman, vaikka paikallinen sopiminen ja työttömien aktivointi eivät juuri etenekään. Kevään kehysriihessä hallitus ei enää tee lisäleikkauksia, koska valtio saa velkaa lähes ilmaiseksi.
Pari-kolme valtionyhtiötä myydään tai pannaan pörssiin, jotta rahaa löytyisi biohankkeisiin ja tienpätkiin ja muuhun tuikitarpeelliseen.
Maailmantalous saa puhtia Trumpin jättielvytyksestä ja Euroopan vienti euron halpenemisesta. Raaka-aineiden hinnannousu jatkuu 2016 alkuvuoden aallonpohjasta ja tämä antaa toivoa Talvivaaran kaivoksellekin.
Matkustaminen kaukomailla tuntuu hieman kalliimmalta halventuneet eurot lompakossa. Toisaalta turistien virta kääntyykin entistä voimakkaammin rauhalliseen Suomeen, jonka 100-vuotisjuhlat herättävät kiinnostusta maailmalla. Maakuntiin avataan lisää sisäliikuntapuistoja.
Pörssikurssit rikkovat edelleen ennätyksiä, kunnes osakekupla poksahtaa täysin yllättäen. Kannattaa kuunnella eläkeyhtiöiden johtajien ja muiden suursijoittajien näkemyksiä, ei niinkään taksikuskien.
Politiikka pyörii enemmän henkilöiden kuin asioiden ympärillä. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne yrittää koota demaririvit yhteen yllättävän tiukan pj-kisan jälkeen. Tässä auttaa Jutta Urpilaisen lähtö mukaan kolmen Niinistön presidenttikisaan erottuvalla sukunimellä.
Perussuomalaisten Timo Soini ei voi olla varma, kenestä tulisi hänen työnsä jatkaja puolueen johdossa, joten vanha ravihevonen lähtee vielä yhdelle kierrokselle kohti hillotolppaa. Soini aikoo päihittää gallupit jo kolmannen kerran.
Vihreät saa kesällä puheenjohtajan, joka on poliittiselta kokemukseltaan vielä aika vihreä. Mutta Ville Niinistön horjumaton tuki auttaa väistelemään karikot.
Kuntavaaleissa osa puolueista saa voiton, osa torjuntavoiton, osa hyvät lähtöasemat seuraaviin vaaleihin. Maaliintulojärjestys, kolme ensimmäistä maalikameratarkistukseen: SDP, Kesk, Kok, PS, Vihr, Vas, RKP, KD. Helsingissä kokoomus voittaa vihreät keskuspuiston mitalla.
Soten valinnanvapaus puhuttaa kuntavaaleissa. Vilkkaasta väittelystä huolimatta sotessa on vielä muutama asia avoin ja epäselvä ihmisille vaalien jälkeenkin. Kuten se, mistä sotessa on kyse.
Pidätän oikeuden muutoksiin matkan varrella. Saa olla eri mieltä ja pitääkin olla.